SM-mitalistit: Mikael Agopov (vas, hopeaa), Toivo Keinänen (kultaa), Henri Pohjala (pronssia).

Tapani Sammalvuo
tsammalvuo@gmail.com

9. kierros
Valkama – Keinänen             0–1, 34
Agopov – Lehtilä                   1–0, 60
Pohjala – Järvenpää              0–1, 23
Luukkonen – Keso                ½–½, 40
Tiitta – Lahdelma                  1–0, 28

Lopputulokset:
1. Keinänen 7/9
2. Agopov 6½
3. Pohjala 5
4. Lehtilä 4½
5.–7. Luukkonen, Valkama ja Järvenpää 4
8.–9. Lahdelma ja Tiitta 3½
10. Keso 3

Keinänen pelasi luottopuolustustaan ranskalaista Valkamaa vastaan. Eero vastasi Tarraschin muunnelmalla, joka johti Taimanov-sisilialaistyyppiseen asemaan, jossa mustalla on sotilasenemmistö keskustassa ja valkealla mahdollisuus sen painostamiseen. Toivo ratkaisi keskustaongelman lyömällä e4:ään, minkä jälkeen hänen sotilasasemaansa jäi heikkouksia, mutta myös hänen upseerinsa aktivoituivat mukavasti. Valkea taas ei saanut organisoitua joukkojaan painostamaan mustan keskustaa, ja pian musta sai myös keskustan haltuunsa, jolloin valkean vaikeudet olivat jo selvät. Mustan etenevä keskustamassa maksoi valkealle laadun, minkä jälkeen peli oli ohi.

Agopov ja Lehtilä lähtivät espanjalaisen berliiniläiseen puolustukseen, jossa Mikael valitsi 4.d3-jatkon, jossa daamit säilyvät laudalla. Valkea antoi pian lähettiparin vaihtamalla c6:een, mistä kompensaationa hän sai rakennettua d4 + e4 -keskustan. Lähetit ovat yleensä vahvat taistelussa keskustaa vastaan, mutta kaikki Tanelin upseerit eivät löytäneet itselleen tehokkaita ruutuja. Mikael yritti suoraa ratkaisua keskustassa, minkä seurauksena mustan kuningasasema menettikin täysin suojansa. Valkea menetti kuitenkin samalla myös lähes koko daamisivustansa. Nähtiin jännittävä kevytupseeriloppupeli, jossa valkealla oli kolme rinnakkaista vapaasotilasta kuningassivustalla ja mustalla kolme enemmistösotilasta kuningatarsivustalla. Mustan ratsun jäätyä kiinni a2:ssa joutui hän antamaan yhden omista sotilaistaan, ja se ratkaisi pelin sekä samalla himmeämpien mitalien kohtalon.

Pohjala aloitti jälleen 1.d4 ja 2.g3, mutta Järvenpään hollantilainen sai hänet kehittämään kuningasratsunsa tavallisuudesta poikkeavasti h3:een. Taaskaan Henrin asetelmaan ei c4-siirto kuulunut, vaan hän pyrki puskemaan läpi e4-etenemisen, joka onnistuessaan onkin yleensä hyvä idea hollantilaisessa. Jari päätti siksi itse ottaa keskustan haltuun …e5:llä, joka kuitenkin antoi valkealle tilaisuuden voittaa lähettipari. Tämän piti mielestäni antaa valkealle etua, mutta 19. siirrossa Henri uhrasi epäkorrektisti upseerin ja joutui luovuttamaan jo muutaman siirron päästä jätettyään vielä daaminsa pussiin.

Keso valitsi Luukkosta vastaan sisilialaisen puolustuksen Kanin muunnelman solidin jatkon 5…Rc6, joka johtaa lähes symmetriseen sotilasasemaan. Valkealla on näissä usein kestävä pieni painostus, mutta Tommi valitsi väärän suunnitelman viemällä tummaruutuisen lähettinsä kuningassivustalle, jossa se jäi passiiviseksi. Myös mustan muut upseerit löysivät pian hyödyllisempää tekemistä kuin valkeat vastaparinsa, joten oli selvää, että musta oli niskan päällä. Tommi yritti ronkkia vastamahdollisuuksia parhaansa mukaan ja onnistui siinä, kun Elias vastasi väärin Tommin uhraussarjaan. Sen jälkeen mustan kuningas ei päässyt enää shakkeja karkuun.

”Olympiarenkailla” (viisi nollaa) aloittanut Tiitta oli saanut kolmesta edellisestä pelistään 2½ pistettä, mikä selvästi oli omiaan parantamaan hänen pelifiiliksiään. Hän lähtikin aktiivisesti kumoamaan Lahdelman ranskalaista puolustusta. Minua valkean hyökkäys ei olisi pelottanut (mikä on hyvä ja huono asia…), mutta Henri halusi varmistaa tilaa kuninkaansa lähelle pelaamalla 9…f5?!. Syntyneet heikkoudet tummilla ruuduilla oikeastaan helpottivat Saulin liikekannallepanoa, ja hän sai pian rakennettua kovan painostuksen kuningassivustalla. Hyökkäys oli muutenkin vaikea kohdattava, mutta Henrin 20…Kg7? salli valkean rysäyttää läpi oikein voimalla.

Naisten SM:n mitalikolmikko. Keskellä turnauksen voittanut Sarabella Norlamo, hopealla Johanna Tanni ja pronssilla vasta 9-vuotias Maria Oksanen.

Tapani Sammalvuo
tsammalvuo@gmail.com

6. kierros
Norlamo – Oksanen              1–0, 19
Tanni – Ristoja                      1–0, w. o.

Lopputulokset:
1. Norlamo 5½/6
2. Tanni 3½
3. Oksanen 3
4. Ristoja 0

Oksanen vastasi mestaruuden jo varmistaneen Norlamon kuningatargambiittiin slaavilaistyyppisellä asetelmalla. Valkea sai tilaetua, mutta myös kaksoissotilaan. Mustan ongelmiin kuului myös vaikeasti kehitettävä c8-lähetti, ja tämä aiheuttikin hänelle pian suuria vaikeuksia. Valkea sai nappulansa vaarallisiin hyökkäysasemiin, ja tämä maksoi mustalla kaksi sotilasta, mikä riitti luovutukseen, joka tosin mielestäni oli hieman ennenaikainen.

Tanni voitti pelinsä Ristojaa vastaan luovutuksella. Minulla ei ole lisätietoja asiasta.

Tapani Sammalvuo
tsammalvuo@gmail.com 

8. kierros
Keinänen – Tiitta                  0–1, 40
Lahdelma – Luukkonen         1–0, 28
Keso – Pohjala                      0–1, 26
Järvenpää – Agopov             0–1, 55
Lehtilä – Valkama                 ½–½, 45

Pistetilanne 8. kierroksen jälkeen:
1. Keinänen 6
2. Agopov 5½
3. Pohjala 5
4. Lehtilä 4½
5. Valkama 4
6.–7. Luukkonen ja Lahdelma 3½
8. Järvenpää 3
9.–10. Keso ja Tiitta 2½

Kierroksen suuryllätyksestä vastasi viimeisellä sijalla ollut Tiitta voittamalla mustilla turnausta johtaneen Keinäsen. Toivo valitsi katalonialaisessa muunnelman, jossa valkea voittaa sotilaan, mutta musta saa siitä hyvän kompensaation. Kaikki finessit eivät tuntuneet olleen hallussa, sillä mustan aloite kasvoi pian uhkaavan näköiseksi. Pelin ratkaisu tuli jo 20. siirrossa, kun Sauli rakensi tiiviin verkon, josta valkean kuningattarella ei ollut ulospääsyä. Valkea sai daamistaan vain kaksi upseeria ja sotilaan, mikä ei ollut läheskään riittävä kompensaatio, kun hänen asemaansa jäi paljon heikkouksia.

Lahdelma avaa yleensä 1.d4, mutta Luukkosta vastaan hän pelasi 1.Rf3 vieden pelin englantilaiseen avaukseen siirtovaihdoin. Tommi vastasi aggressiivisella asetelmalla, jossa musta valtaa tilaa kuningassivustalla ja vie kuningattaren h5:een valmistelemaan hyökkäystä valkean kuningasta kohti. Henri kuitenkin ovelasti lykkäsi linnoitusta, mikä teki hyökkäyksen kohdistamisesta vaikeampaa mustalle. Hän yritti avata asemaa keskustassa, mutta seurauksena oli lopulta vain valkean ratsun pääsy vahvaan d5-ruutuun. Sieltä käsin se valvoi monia tärkeitä ruutuja, ja mustan aloite tyssäsi alkuunsa, mutta heikkoudet jäivät. Niitä tippuikin niin tiheään tahtiin, että valkean materiaalietu kasvoi pian ratkaisevaksi.

Pohjala pelasi Kesoa vastaan jälleen Philidoria. Laudalle ilmestyi terävä muunnelma, jossa pelaajat linnoittuvat eri puolille lautaa. Ajankäytöstä arvellen Elias oli tutussa maastossa, Henri ei. Tämä heijastui myös laudan tapahtumissa, sillä valkean etu oli pian selvä. Voi olla, että Elias ei tyytynyt enää voittoon, vaan halusi tehdä sen blikstaamalla koko pelin. Hän nimittäin pelasi 22. siirrossa alle kolmen minuutin miettimisen jälkeen (jos livelähetyksen kellot olivat oikein) sommitelman, joka olisi toimiessaan voittanut pelin heti, mutta joka sisälsi suuren aukon, jonka seurauksena matin oli tekemässä musta.

Järvenpää vei valkeilla pelin hollantilaisen kivimuurin tyyppiseen asemaan Agopovia vastaan. Etua tällaisella pelitavalla ei voi toivoa saavansa, mutta Jari muutenkin pelaa avauksessa usein enemmän miestä kuin asemaa. Teoreettisesti musta oli ehkä lievästi paremmalla puolella e4-ruudun heikkouden ansiosta, mutta valkean aseman hyvä puoli on se, että se näytti huonommalta kuin onkaan! Jarilla on myös paljon kokemusta kivimuurista, kun taas Agopovin kokemus sitä vastaan pelaamisesta on rajallinen. Asema muutti luonnettaan valkean avattua g-linjan kuningassivustalla. Mustalle jäi heikko f6-sotilas, mutta vahva e4-ratsu piti aseman hyvin kasassa. Juuri tuon ratsun siirtyminen vartiopaikaltaan 25. siirrossa johti suuriin ongelmiin mustille. Molemminpuolisessa aikapulassa valkea teki pahan taktisen virheen, minkä jälkeen musta sai voittoa lupailevan aseman.

Lehtilän ja Valkaman avaus oli 4.Dc2-nimzointialaisen 5.e4-muunnelmaa, jota molemmat käsittelivät solidisti. 16.–17. siirtovuorossa tosin tapahtui taktinen kaksoisvirhe, mikä molemmilta pelaajilta jäi rekisteröimättä luultavasti sen takia, että asema vaikutti rauhalliselta. Asematyyppi oli sellainen, että valkealla oli kuningassivustalla sotilasenemmistö, ja 19.g4 oli ensimmäinen askel sen hyväksikäyttämiseksi. Oman kuninkaan edestä etenemisessä on silti aina omat riskinsä, ja mustalla oli tilaisuus rankaista tästä. Tätä kun ei tapahtunut, jatkui peli tasavoimaisena 28. siirtoon asti, jolloin Eero erehtyi laittamaan torninsa ruuduille, jotka mahdollistivat sommitelman 29.e6!, joka voitti laadun. Mustan asema ei kuitenkaan ollut toivoton käytännön pelissä, ja valkean 41.Kg2? salli hänen pelastua pienellä sommitelmalla.

Tapani Sammalvuo
tsammalvuo@gmail.com 

5. kierros
Ristoja – Norlamo                 0–1, 46
Oksanen – Tanni                   1–0, 63

Pistetilanne 5. kierroksen jälkeen:
1. Norlamo 4½
2. Oksanen 3
3. Tanni 2½
4. Ristoja 0

Ristoja pelasi jälleen lontoolaista Norlamoa vastaan. Sarabellalla oli tähän lääkkeet valmiina, ja musta tasoitti helposti. Aulikki lähti tästä huolimatta hyökkäämään, mutta tämä kostautui sotilaan menetyksenä. Pikkuhiljaa päädyttiin torniloppupeliin, joka ei ensisilmäyksellä vaikuttanut täysin toivottomalta valkealle, mutta ilmeisesti mustan aktiivinen torni oli voittoon riittävä etu koko ajan.

Myös Oksanen oli uskollinen Jobava-systeemilleen Tannia vastaan. Avaus meni tasaisesti, mutta ei tasapelimäisesti. Valkea valtasi tilaa keskustassa ja kuningassivustalla, kun taas musta vastasi kuningatarsivustalla. Kiivas kamppailu jatkui tasaisena, kunnes parin Johannan epätarkkuuden ansiosta valkea sai avattua linjat mustan kuningasta kohti ja voitti sotilaan. Musta sai välillä hiukan mahdollisuuksia, mutta yhden tilaisuuden mentyä häneltä sivu suun vei Maria värinsä voittoon vakuuttavasti.

Tapani Sammalvuo
tsammalvuo@gmail.com

 4. kierros
Norlamo – Tanni                   ½–½, 41
Ristoja – Oksanen                 0–1, 37

Pistetilanne 4. kierroksen jälkeen:
1. Norlamo 3½
2. Tanni 2½
3. Oksanen 2
4. Ristoja 0

Norlamo pelasi vaihtomuunnelmaa Tannin slaavilaista puolusta vastaan. Avauksella on hyvin solidi, jopa kuiva maine, mutta tämä pätee vain eliittitasolla. Johanna teki avauksessa muutaman epätarkkuuden, ja Sarabella sai painostuksellaan pakotettua mustaa heikentämään tummia ruutujaan vakavasti. Niiden hyödyntäminen ei mennyt kuitenkaan aivan putkeen, ja Johanna sai vietyä ratsunsa e4:ään, missä se tilkitsi näitä heikkouksia ja rajoitti valkean aktiivisia mahdollisuuksia. Sittemmin valkea sai vielä uudelleen mahdollisuuksia etuun loppupelissä, mutta virheellinen daamienvaihto sai mustan luotua vahvan puolustusasetelman, jota Sarabella ei onnistunut murtamaan.

Ristoja pelasi valkeilla Collen kiilaa Oksasta vastaan. Valkea pääsi pian kiinnittämään mustan c6-ratsun ja samalla vapautumaan oman f3-ratsun kiinnityksestä edullisesti tempovoitoin. Taktisessa käsikähmässä musta olisi menettänyt g4-lähettinsä, mutta Aulikilta jäi huomaamatta materiaalivoiton takaava välisiirto. Seurasi keskipeli, jossa valkealla oli lähettipari, mutta hänen tummaruutuinen lähettinsä jäi passiiviseksi. Mustan 22…f5? heikensi e6-sotilasta, joka ei kuitenkaan ollut suoraan voitettavissa. Peli sai äkillisen päätöksen, kun valkea edullisessa asemassa uhrasi tornin epäkorrektisti.

Tapani Sammalvuo
tsammalvuo@gmail.com

7. kierros
Lehtilä – Keinänen                0–1, 31
Valkama – Järvenpää            0–1, 49
Agopov – Keso                     ½–½, 47
Pohjala – Lahdelma              1–0, 35
Luukkonen – Tiitta                0–1, 46

Pistetilanne 7. kierroksen jälkeen:
1. Keinänen 6
2. Agopov 4½
3.–4. Pohjala ja Lehtilä 4
5.–6. Luukkonen ja Valkama 3½
7. Järvenpää 3
8.–9. Lahdelma ja Keso 2½
10. Tiitta 1½

Kierroksen kärkikohtaamisessa Keinänen voitti mustilla turnauksen yllättäjän Lehtilän. Tällä voitolla hän karisti jahtaajansa jo 1½ päähän, kun kierroksia on pelaamatta kaksi. Toivo päätti jälleen kaivaa pussista uuden avauksen, joka oli nyt Keresin puolustus 1.d4 e6 3.c4 Lb4+. Siirtovaihdoin päädyttiin erääseen bogointialaisen kaikkein kuivimmista muunnelmista, mikä saa minut hieman kummastelemaan avausvalintaa. Voi toki olla, että Toivo luki tilannetta paremmin kuin minä, sillä peli meni kuin menikin teräväksi keskipelissä valkean sallittua riippuvien sotilaiden asemassa taktisen iskun 19…d4. Toivo uhrasi pian vielä laadun, mihin Taneli vastasi raskaalla virheellä, ja peli oli ohi.

Valkama pelasi etenemismuunnelmaa Järvenpään suosikkiavausta Caro–Kannia vastaan. Asema muuttui pian ranskalaistyyppiseksi, mikä tarkoittaa yleensä valkean pientä etua – tai niin minä ainakin asiasta ajattelen. Valkean vaihdettua vaalearuutuisen lähettinsä mustan ratsuun en ollut enää yhtä vakuuttunut hänen edustaan, varsinkin kun suunnitelman löytäminen oli vaikeaa. Jari käytti hyvin edukseen vaaleiden ruutujen heikentymisen, ja viimeistään 20…Tc4! jälkeen oli selvää, että mustalla oli painostusta. Ratkaisevaksi virheeksi osoittautui 24.Re2?, joka salli temaattisen laadunuhrauksen 24…Txf3!, joka oikeastaan ei ollut edes uhraus, sillä musta voitti uhraamansa laadun takaisin korkoineen.

Keso jatkoi avausseikkailujaan sisilialaisen Nimzowitschin muunnelmalla. Tämäkin tiedetään selvästi huonoksi, ja jopa minä uskon tietäväni kumouksen, vaikken 1.e4:ää enää pelaakaan. Mikael valitsi vähemmän kunnianhimoisen pelitavan 3.Rc3, jonka senkin pitäisi antaa valkealle etua. Hän saikin lähettiparin, mutta mustalla oli hieman parempi pito keskustassa. Lähettiparin puoliinnuttua vaihdossa asema tasoittui täysin. Tasapeli sovittiin tasavoimaisessa kevytupseeriloppupelissä.

Pohjala toisti uskollisesti suosikkisysteeminsä 1.d4, 2.Rf3 ja 3.g3. Lahdelma oli tähän kaivanut solidit lääkkeet kehittämällä nappulansa slaavilaistyylisesti, mutta niin että vaalearuutuinen lähetti on sotilasketjun ulkopuolella. Pohjala ei varmastikaan usko valkean saavan etua tätä(kään) vastaan, mutta hän selvästi pitää valkean solidista asetelmasta. Yllättäen hän päätti sohaista 10.e4?!, joka parhaimmillaankin näyttäisi vaihtavan e-sotilaan mustan b-sotilaaseen. Silti tärkeällä välisiirrolla 13.Rb3! asema säilyisi sekavana, kun taas pelijatko oli valkealle riski. Parin molemminpuolisen jatkoepätarkkuuden jälkeen valkea näytti olevan hätää kärsimässä. Tilanne meni veitsenterälle mustan uhratessa upseerin, mutta sen jälkeen valkeallakin oli omat valttinsa. Lahdelman jatkettua hyökkäystään epävarmasti sai Pohjala vakiinnutettua asemansa, ja upseerin ylivoima ratkaisi pelin hänen eduksensa.

Tiitta teki tyhjiksi Luukkosen avausvalmistelut pelaamalla harvinaista (syystäkin) 3…Rc6-muunnelmaa ranskalaisessa. Siirron huono puoli on se, että se tekee valkean keskustaa vastaan hyökkäämisen vaikeaksi. Tommi valitsi omannäköisensä tulkinnan asiasta, ja uhrasi sotilaan c3:ssa. Uhraus antoi valkealla vahvan aloitteen, mutta pari siirtoa myöhemmin valkea salli daamienvaihdon, mikä ei mielestäni sopinut asemaan. Sitä seurasi arviointivirhe (tai mahdollisesti laskuvirhe), joka antoi mustan uhrata laadun kahta sotilasta vastaan. Syntynyt loppupeli oli vaikeasti hallittava, mutta yleistuntuma oli, että mustan peli oli helpompi. Käytäntö tuki tätä käsitystä, sillä Tommi ei löytänyt vastausta mustan keskustasotilaiden etenemiseen.

Tapani Sammalvuo
tsammalvuo@gmail.com

1. kierros
Tanni – Norlamo                   0–1, 37
Oksanen – Ristoja                 1–0, 41

Tannin ja Norlamon preussilainen alkoi mustalle lievästi suotuisissa merkeissä valkean menetettyä lähettiparin avauksessa. Muuta suurempaa vikaa valkean asemassa ei kuitenkaan ollut, ja aseman luonne säilyi pitkään puolisuljettuna, mikä teki lähettiparin aktivoinnista hankalaa. Johannan 28. siirrossa tekemä virhe maksoi sotilaan, ja sen jälkeen sekä mustan lähettipari että keskusta pääsivät oikeuksiinsa. Sarabella ei antanut otteensa lipsua.

Oksanen aloitti pelinsä Ristojaa vastaan kuningatarsotilaspelillä. Joskus pelin kulku hidastuu huomattavasti, kun keskustassa ei tapahdu sotilaiden välisiä yhteenottoja, mutta ei tässä pelissä. Marian 6.Re5 loi asemallisen uhkauksen g4, jonka torjumisen sijaan Aulikki lähti jahtaamaan sotilaanvoittoa daamisivustalla. Nopeasti tehty sommitelma 8…Lxa3?? kumoutui vahvaan vastaukseen 9.Ta1!, joka voittaa materiaalia. Aivan luovutuskypsä asema ei olisi ollut, mutta edellisen siirron virhe sai ehkä Aulikin jatkamaan nopeaa pelaamista, ja vahinkojen rajoitus 9…Lxb2!:lla jäi tekemättä. Pelissä Marialla ei ollut vaikeuksia upseerin etunsa realisoimisessa.

2. kierros
Oksanen – Norlamo              0–1, 31
Ristoja – Tanni                      0–1, 36

Oksanen toisti ensimmäisen kierroksen kuningatarsotilaspelin Norlamoa vastaan. Sarabella vastasi vankan asemallisesti ja sai valjastettua valkealle heikon kaksoissotilaan. Marian 8.c4? salli mustan poimia toisen niistä ilmaiseksi, minkä lisäksi valkean vaaleat ruudut heikkenivät nimzomaisesti. Sarabella ei löysäillyt, vaan hyödynsi valkean heikkoudet temaattisesti edukseen.

Myös Ristojan ja Tannin avaus oli kuningatarsotilaspeliä, tarkemmin Lontoon hyökkäystä. Peli alkoi rauhallisissa merkeissä, mutta mustan vaihdettua ratsut e5:ssä, ja valkean lyötyä takaisin sotilaalla, terävöityi asema selvästi. Valkea panosti tilaetuun kuningassivustalla, ja musta teki saman toisella puolella lautaa. Valkean valtti oli kuitenkin vahva d4-ratsu, joka antoi hänelle paremmat mahdollisuudet. Keskipelissä Aulikki epäonnistui kuningassivustan avaamisen ajoituksessa, mikä johti ongelmiin h-linjalla. Mustan hyökkäys löi lopulta näyttävästi läpi, kun hän sai molemmat tornit valkean toiselle riville. Pelin kruunasivat näppärä daaminuhraus ja sotilasmatti.

3. kierros
Norlamo – Ristoja                 1–0, 43
Tanni – Oksanen                   1–0, 35

Pistetilanne 3. kierroksen jälkeen:
1. Norlamo 3
2. Tanni 2
3. Oksanen 1
4. Ristoja 0

Tannin ja Oksasen peli eteni varovaisen vaihtoranskalaisen merkeissä. Sotilasaseman symmetrisyys olisi voinut merkitä sopuisaa tasapeliä, jos pelaajat olisivat sillä päällä olleet. Johanna kuitenkin lähti sotilasrynnäkköön kuningassivustalla, mikä kuitenkin heikensi hänen omaa kuningasasemaansa enemmän kuin mustan. Peli päättyi yllättäen Marian luovutukseen 35. siirrossa, kun hän menetti h6-sotilaan. Hänellä oli kuitenkin siitä riittävä kompensaatio valkean heikkouksien muodossa. [Toim. huom. Kilpailun tuomarilta saadun tiedon mukaan peli ei päättynyt mustan luovutukseen vaan siihen, että Oksasen puhelin soi kesken pelin. Tämä johti sääntöjen mukaisesti häviöön.]

Norlamo osoitti erinomaisesti skandinaavisen puolustuksen huonot puolet Ristojaa vastaan. Valkea sai lähettiparin ja suuren tilaedun kuningassivustalla. Sarabella käytti näitä etuja luodakseen heikkouksia mustan kuningassivustalla. Mustan menetettyä vielä sotilaan väärin ajoitetun keskustaoperaation myötä, oli valkean asema ylivoimainen.

Tapani Sammalvuo
tsammalvuo@gmail.com

6. kierros
Keinänen – Luukkonen         ½–½, 44
Tiitta – Pohjala                     ½–½, 63
Lahdelma – Agopov              0–1, 37
Keso – Valkama                    0–1, 72
Järvenpää – Lehtilä               1–0, 19

Pistetilanne 6. kierroksen jälkeen:
1. Keinänen 5
2.–3. Agopov, Lehtilä 4
4.–5. Luukkonen ja Valkama 3½
6. Pohjala 3
7. Lahdelma 2½
8.–9. Järvenpää ja Keso 2
10. Tiitta ½

Luukkosen peleissä sattuu ja tapahtuu, mikä johtuu pääasiassa hänen riskejä kaihtamattomasta pelityylistään. Kuudennella kierroksella hän valitsi itselleen harvinaisen hollantilaisen puolustuksen Keinästä vastaan. Kaikki finessit eivät olleet kuitenkaan hallussa, sillä Leningradin muunnelmassa musta joutui pian antamaan laadun aika kyseenalaista kompensaatiota vastaan. Muutamaa siirtoa myöhemmin Tommi uhrasi vielä sotilaan, joten ei ole yllätys, että koneen mielestä asema oli valkean selvä voitto. Shakkia pelataan kuitenkin ihmisten kesken, mikä näkyi lopulta 27. siirrossa, kun Toivo vei uhatun daaminsa väärään ruutuun. Tommi löysi temaattisen katkon 28…c3!, joka maksoi valkealle materiaalia. Toivon ongelmia pahensi vielä aikapula, ja mustalla oli välillä jopa mahdollisuus voittaa peli suoraan. Tommi missasi kuitenkin mahdollisuutensa, ja valkea pääsi vaihtamaan daamit, minkä jälkeen asema oli tasapeli.

Pohjala pelasi Philidorin puolustusta Tiittaa vastaan. Sauli ei taaskaan kiinnostunut teoriaväittelyistä vaan pelasi normaalin 3.d4:n sijaan 3.Lc4, jolloin peli sai preussilaisen rauhallisten muunnelmien luonnetta. Kun valkea ei miehittänyt keskustaa, teki sen musta 9…d5:llä. Valkea päätti vaihtaa viimeisen lähettinsä pois mustan ratsuun, minkä jälkeen mustalla tuntui olevan vähintäänkin turvallinen asema. Henri alkoi kuitenkin sijoittaa sotilaitaan lähetinvärisille ruuduille, mikä oli strategiana hieman riski, vaikka hän samalla saikin tilaetua. Asema säilyi silti tasaisena, kunnes Henri päätti aktivoida kuninkaansa sotilaan hinnalla. Jotain tässä laskelmassa/arviossa oli pielessä, ja valkea sai jopa kahden sotilaan edun. Saulin löydettyä hienon sommitelman 53.Rf3!, uskoin jo hänen saavansa ensimmäisen voittonsa turnauksessa. Viime hetkillä hänen tekniikkansa kuitenkin petti torniloppupelissä.

Agopov tuntuu valitsevansa turnauksessa osan avauksistaan vanhojen avaustensa laarista, ja osassa laudalla nähdään jotain uutta. Tänään oli (lähes) uuden avauksen vuoro, sillä hän vastasi Lahdelman odotettuun 1.d4:ään benonilla. Henrin valittua suositun g3-muunnelman, seurattiin ilmeisesti (ajankäytöstä päätellen) Mikaelin valmisteluita 14. siirtoon asti. Valkean puolelta harvinainen sotilasasema kontrolloi monia tummia ruutuja, mikä näytti hyvältä strategialta, sillä hänen vaaleita ruutujaan vahti vaalearuutuinen lähetti. Etua valkealla ei silti ollut, vaan asema säilyi tasapainossa. Mustan uhrattua sotilaan tasapeli olisikin ollut mahdollinen lopputulos, sillä Henri olisi voinut toistaa asemaa 27. siirrossa. Sen sijaan hän pelasi voittoa (ihailtavaa kamppailullisuutta!), ja taistelu jatkui jännitteisenä. Henrin kohtaama paine kellossa sai kuitenkin hänen otteensa lipeämään, ja lopulta hänen kuningasasemansa romahti ratkaisevasti.

Keso jatkoi harvinaisten ja terävien avausten pelaamista. Tällä kertaa Valkama sai vastaansa Evansin gambiitin, joka onkin varsinaisista gambiittiavauksista korrekteimmasta päästä. Eero hylkäsi nopeasti tarjotun sotilaan, mikä johti italialaistyyppiseen asemaan, joka oli muuten lähes symmetrinen, mutta valkealla oli tilaetua daamisivustalla. Siellä ei kuitenkaan ollut tarjolla hyökkäyskohteita, ja musta sai keskitettyä enemmän voimia kuningassivustalle, ja valkea joutui puolustuskannalle. Eeron hidasteltua hieman hyökkäyksessään sai Elias pahimmat heikkoutensa tilkittyä ja mustan aikapulassa voitti jopa sotilaan. Laudalla oleva summittainen tasapaino ei silti järkkynyt, ei myöskään Eliaksen vaihdettua daaminsa kahteen mustan torniin. Luultavasti hän uskoi liian pitkään pelaavansa voittoa, ja menetettyään torniensa koordinaation sai musta luotua hyvin epämiellyttävän kiinnityksen, joka yhdistettynä a-vapaasotilaan etenemiseen riitti voittoon.

Ennen tätä kierrosta Järvenpään turnaus oli ollut tuskaa, kun taas Lehtilällä oli onnistunut lähes kaikki. Ehkä siis ei ollut kovin yllättävää nähdä Tanelin saavan mustilla etua mustilla Jarin Rétiä vastaan jo kymmenen siirron jälkeen, varsinkin kun hänen avauksensa ovat olleet hyvässä kuosissa koko turnauksen ajan. Silti hän ei löytänyt tarkkaa vastausta valkean hitaanoloiseen uudelleenryhmittelyyn, vaan päätyi uhraamaan sotilaan hieman kevein perustein. Musta sai materiaalista jonkin verran peliä, mutta valkea oli luultavasti paremmalla puolella, vaikka kaikki tulokset vaikuttivat vielä mahdollisilta. Peli sai äkkilopun 19. siirrossa Tanelin astuttua lähettipiikkiin, mutta kivusta huolimatta olisin itse jatkanut peliä vielä pitkään.

S65 lopputulokset:

S50 lopputulokset:

Marko Tauriainen
marko.tauriainen@shakkiliitto.fi

Tapani Sammalvuo
tsammalvuo@gmail.com

Järvenpää – Keinänen     0–1, 54
Lehtilä – Keso                 1–0, 31
Valkama – Lahdelma       ½–½, 45
Agopov – Tiitta               1–0, 22
Pohjala – Luukkonen      1–0, 37

Pistetilanne 5. kierroksen jälkeen:
1. Keinänen 4½
2. Lehtilä 4
3.–4. Agopov ja Luukkonen 3
5.–7. Pohjala, Valkama ja Lahdelma 2½
8. Keso 2
9. Järvenpää 1
10. Tiitta 0

Järvenpää pelasi valkeilla vaihtomuunnelmaa Keinäsen ranskalaista puolustusta vastaan. Tässäkin turnauksessa on jo nähty, että siirto ei tee voitonpeluuta mahdottomaksi mustalle. Toivo vielä loi epätasapainoa asemaan ottamalla itselleen vapaaehtoisesti eristetyn d-sotilaan. Mustan aktiivinen upseeripeli oli kuitenkin tästä riittävä korvaus. Jari näytti pyrkivän lähinnä vaihtamaan mahdollisimman paljon nappuloita, mikä maksoi aikaa, ja musta näytti saavan mukavan painostuksen. 15. siirrossa tapahtunutta siirtoparia en pysty oikein selittämään itselleni, sillä ensin valkea mielestäni syötti sotilaan yksinkertaisesti, mutta musta ei tätä ottanut vastaan. Asema tasoittui, ja nappuloita vaihtui lisää, mutta vahvempi pelaaja on yleensä vahvempi myös loppupelissä. Jarin pakonomainen vaihtoihin pyrkiminen saattoi hänet uudestaan vaikeuksiin, ja Toivo voitti kevytupseeriloppupelin aktiivisemman kuninkaansa ja paremman kevytupseerinsa ansiosta.

Lehtilä vaikuttaa osaavansa avauksensa hyvin tai sitten hänen valmistelunsa ovat osuneet nappiin. Keso yritti sekoittaa peliä kyseenalaisella muunnelmalla, jossa musta vaihtaa sivustoidun lähettinsä valkean ratsuun saadakseen jäykistettyä valkean sotilasaseman. Kyse oli jälleen yllätyksestä Eliaksen puolelta, mutta kyseenalaisella muunnelmalla yllättäessä pitäisi tämä yllätysavaus ainakin osata vastustajaa paremmin. 9…Rxe4? on kuitenkin tunnettu virhe, minkä jälkeen mustan asema ei pysy kasassa. Vaikka Taneli ei aina parhaita jatkoja löytänytkään, pysyi hänen etunsa ratkaisevan suurena koko ajan.

Valkama ei toistanut ensimmäisen kierroksen vaihtoranskalaista valkeilla Lahdelmaa vastaan, vaan pelasi tällä kertaa Tarraschin muunnelmaa 3.Rd2. Asema sai kuitenkin vaihtoranskalaisen piirteitä, kun d5:ssä vaihdettiin sotilaat vain pari siirtoa myöhemmin. Valkea sai hieman painostusta, mutta hyökkäyskohteiden vähyys teki edun kasvattamisesta vaikeaa. Kovin kauaksi tasapainosta peli ei keinahtanut missään vaiheessa ennen remissin sopimista 45. siirrossa.

Agopov palasi tuttuun ja turvalliseen (?) 1.e4:äänsä Tiittaa vastaan. Sauli valitsi tällä kertaa modernin puolustuksen, jossa hän pelasi härnäävän 3…a6-siirron, jatkonaan gambiittitarjous 4…d5!?. Terveiden avausperiaatteiden rikkominen on aina vaarallista, mutta vahvempaa pelaajaa vastaan se on mielestäni vieläkin huonompi idea, sillä molemmat pelaajat joutuvat käyttämään heti omia aivojaan ja heikompi pelaaja joutuu ratkaisemaan tavallista vaikeampia ongelmia. Ago rankaisikin raskaalla kädellä panostamalla nopeaan kehitykseen. Asemallinen sotilaanuhraus 17.e6! tuntui kaiulta hänen kolmannen kierroksen pelistään. Tällä kertaa se rikkoi mustan kuningasaseman korjauskelvottomaan kuntoon.

Luukkonen yritti sekoittaa peliä Pohjalaa vastaamalla 1.d4:ään Tšigorinin puolustuksella. Henriä vastaan on hieman vaikea saada aikaan terävää asemaa mustilla, mikä uskoakseni selittää Tommin valinnan. Tšigorin on riskirajoilla päättäväistä valkeaa vastaan, ja valkea valitsikin erään pääjatkoista, jossa hän saa keskustaan paljon sotilaita ja lähettiparin. Mustalla on omat valttinsa, mutta valkean valttien kurissa pitäminen vaatii tarkkaa asemapeliä. Henri ymmärsi aseman (ja vastustajansa) luonteen erinomaisesti ja pitkän miettimisen jälkeen uhrasi sotilaan 10.f4:llä. Tämä ei ole teorian suositus, mutta vastaanotettuaan sotilaan mustan pitäisi puolustaa asemaa kärsivällisesti, mikä ei ole Tommille luonteenomaista. Sen sijaan hän uhrasi upseerin siirrolla 13…Rxd4? saaden siitä aluksi kolme sotilasta. Aloite säilyi kuitenkin valkealla (paria lyhyttä uhkausta lukuun ottamatta), ja muutenkin keskipelissä upseeri on yleensä vahvempi kuin sotilaat. Musta menetti pian sotilaan, minkä jälkeen valkean materiaalietu riitti helppoon voittoon.

Marko Tauriainen
marko.tauriainen@shakkiliitto.fi

Myös senioreiden SM:issä on nähty riuskoja otteita ja jännittäviä pelejä. Tässä muutama näyte. (Pelit ovat ladattavissa Live-sivuilta, jonne pääsee ylävalikon kautta.)

Tapani Sammalvuo
tsammalvuo@gmail.com

Keinänen – Pohjala         ½–½, 22
Luukkonen – Agopov      1–0, 38
Tiitta – Valkama             0–1, 28
Lahdelma – Lehtilä         0–1, 33
Keso – Järvenpää            1–0, 25

Pistetilanne 4. kierroksen jälkeen:
1. Keinänen 3½
2.–3. Luukkonen ja Lehtilä 3
4.–7. Agopov, Valkama, Keso ja Lahdelma 2
8. Pohjala 1½
9. Järvenpää 1
10. Tiitta 0

Keinäsen ja Pohjalan kohtaamisessa poikettiin kahdella tavalla aiempien kierrosten trendeistä: Toivo ei voittanut, ja tasapeli todettiin lailliseksi pelin lopputulokseksi. Kovin jännittäviä eivät pelin tapahtumatkaan olleet. Ehkäpä Toivo totesi ansainneensa hieman lepoa parin pitkän väännön jälkeen, sillä hänen vastauksensa Henrin venäläiseen puolustukseen oli jokseenkin ponneton.

Toivon lisäksi Agopov oli tähän asti esittänyt tasaisinta peliä, mutta tänään hän epäonnistui pahasti terävässä 6.Lg5-Najdorfin muunnelmassa Luukkosta vastaan. Arvelisin syyksi sormivirhettä yhdeksännessä siirrossa, sillä 9…Dc7?:n jälkeen musta näyttää olevan vaikeuksissa. Näin terävässä muunnelmassa yksikin virhe voi hyvin riittää tappioon. Vaikka aseman monimutkaisuus sai Tommin pelaamaan parissa kohdassa hieman epätarkasti, olivat mustan kohtaamat ongelmat aina selvästi vaikeampia, mikä näkyi lopulta pistetaulukossakin.

Tiitta on turnauksen arvaamattomin pelaaja, varsinkin mitä avauskäsittelyyn tulee. Tällä kertaa hän avasi pelin englantilaisittain, mihin Valkama vastasi 1…e5 ja kehittämällä lähetin c5:een. Itse olen ollut aina siinä käsityksessä, että tämä on epätarkkaa niin kauan kuin valkean g1-ratsu voi kehittyä e2:een, ja Eero jäikin lievästi alakynteen valkean keskustaedun ja mustan a7:ään päätyneen ongelmalähetin takia. Molemmat nämä ongelmat olisivat olleet ratkaistavissa siirrolla 14…d5, mutta löysä 14…Rh7? antoi valkealle vapaat kädet laudan keskiosassa. Valkea löysi mielenkiintoisen ja vahvan sotilaanuhrauksen 19.d5!, minkä jälkeen mustan nappuloiden koordinaatio hajosi täysin, ja lisäksi hänen kuningattarensa oli vaarassa jäädä kiinni. Juuri kun daami olisi ollut poimittavissa, Sauli erehtyi raskaasti, ja musta voitti upseerin.

Aikaisemmilla kierroksilla Lahdelma oli vältellyt teoriaväittelyitä, mutta tällä kertaa hän haastoi tosissaan Lehtilän Meranon puolustuksen. Palkintona olikin Tanelin epätarkka valinta 18. siirrossa, minkä jälkeen valkealla pitäisi olla selvä etu nykyteorian mukaan. Tähän vaadittaisiin kuitenkin tarkkaa siirtoa 20.a4!, joka uhkaisi rikkoa mustan ilmastoitua kuningasasemaa entisestään. Sen sijaan Henrin 20.Re4? loi laudalle jännitteisen aseman, jossa oli paljon liikkuvia osia. Parin epätarkkuuden seurauksena musta menetti laadun, mutta sai nappulansa pelaamaan yhteen aikaisempaa paremmin. Puolustaminen on useimmille pelaajille hyökkäämistä helpompaa, mikä tässä pelissä näkyi valkean 29. siirrossa tekemän ratkaisevan taktisen virheen 29.Rd4? muodossa.

Kesokin pelasi tällä kertaa avausvaiheen perinteisemmin Järvenpäätä vastaan. En ole varma, onko muunnelmalla vakiintunutta nimeä, mutta mustan alkusiirrot 1.e4 d6 2.d4 Rf6 3.f3 Rbd7 4.Le3 e5 ovat samat kuin Philidorin puolustuksessa. Eliaksen jatkoasetelma Rc3, Dd2, g4 ja 0-0-0 puolestaan muistuttaa paljon Najdorfin puolustuksen englantilaista hyökkäystä. Muistikuvani mukaan mustan kannattaisi vastata siihen oikea-aikaisella vastaiskulla keskustassa, mutta Jari pyrki suoraviivaisempaan vastapeliin valkean kuningasta vastaan. Ongelmana oli mustan keskeneräinen kehitys, minkä takia hyökkäys ei saanut kerättyä voimaa taakseen. Kuningaspuolella f5-ruutu ja keskustassa d5-ruutu olivat valkean hallussa, ja lopulta linnoittuminen lyhyesti g-linjan jo avauduttua teki valkean hyökkäystehtävästä suoraviivaisen.

SM-kilpailun tilanne 4. kierroksen jälkeen:

SM S65 tilanne 2. kierroksen jälkeen:

SM S50 tilanne 2. kierroksen jälkeen:

Tapani Sammalvuo
tsammalvuo@gmail.com 

Keso – Keinänen             0–1, 40
Järvenpää – Lahdelma    0–1, 52
Lehtilä – Tiitta                1–0, 21
Valkama – Luukkonen     0–1, 35
Agopov – Pohjala            1–0, 25

Pistetilanne 3. kierroksen jälkeen:
1. Keinänen 3
2.–5. Agopov, Luukkonen, Lahdelma ja Lehtilä 2
6.–9. Pohjala, Valkama, Järvenpää ja Keso
10.-Tiitta 0

Keso aloitti pelin Birdin avauksella 1.f4. Yleensä valkea pyrkii jatkamaan hollantilaisen ideoilla kääntövärein, mutta Elias vei pelin epätavallisille raiteille jo neljännellä siirrollaan 4.c4. Keinäsen vastaus keskustaproblematiikkaan oli hieman epätarkka, ja pian laudalla nähtiin grünfeldmäinen asema, jossa valkealla oli hiekan etua mustan passiivisen g7-lähetin ansiosta. Jatkossa opettavainen asemallinen virhe 14.Rg5? antoi mustan vaihtaa tummaruutuisensa pois, minkä jälkeen etu siirtyi hänen puolelleen. Aseman suljettu luonne salli valkealle toiveita sitkeästä vastarinnasta, mutta sen sijaan hän yritti saada vastapeliä mustan kuningasta vastaan, joka kuitenkin oli aivan liian hyvässä suojassa. Samaan aikaan valkean kuningatarsivusta jäi ilman puolustajia, ja Toivo realisoi etunsa vakaalla kädellä kokopisteeksi.

Myös Järvenpää valitsi vähäteoreettisen lähestymistavan peliinsä Lahdelmaa vastaan. Vaatimattoman näköinen 1.b3 on saanut viime aikoina lisää salonkikelpoisuutta eliitin peleissä, joskin lähinnä nopeassa shakissa. Henrin asetelma on tuttu kääntövärein Torren hyökkäyksestä, mutta aggressiivinen 7…e5 toi peliin lisää luonnetta. Kompensaatioksi mustan keskustasta valkea sai lähettiparin, jonka näkymät tosin eivät aluksi vaikuttaneet kovin valoisilta. Jarin 21.f4? pyrki ratkaisemaan tätä ongelmaa, mutta seurauksena oli hänen kuningassivustansa vakava heikentyminen. Valkea joutuikin uhraamaan laadun matin estämiseksi. Objektiivisesti kompensaatiota ei ollut, mutta aseman luonne muuttui virhealttiimmaksi. Seuraavan virheen teki Henri, ja hän oli muutaman siirron häviöasemassa. Viimeiset kaksi virhettä teki puolestaan Jari: ensimmäinen niistä menetti voiton tasapeliksi ja toinen tasapelin häviöksi.

Lehtilä otti vastaan Tiitan Volga-gambiitin. Sauli oli valmistellut peliin kyseenalaisena pidetyn 5…e6-muunnelman. Musta sai sotilaasta jonkin verran aktiviteettia, mutta valkean asemassa ei ollut heikkouksia, joten kompensaatiota ei ehkä ollut aivan riittävästi. Ennenaikainen kuningashyökkäysyritys jätti lisäksi mustalle heikkouksia d-linjalle. Viimeinen virhe oli Saulin suosikkisiirto 18…g5?, joka heikensi mustan kuningasasemaa liiaksi.

Luukkosella oli takana heikko esitys eiliseltä Lehtilää vastaan, kun taas Valkama oli ottanut hienon voiton Pohjalasta. Olisi siis luullut, että Eerolla on tänään psykologinen etulyöntiasema Tommia vastaan. Modernittain alkanut peli meni epäteoreettiseksi jo muutaman siirron jälkeen, mutta Tommi tuntui olevan tässä tilanteessa enemmän kotonaan. Eeron 10.f4? oli vakava asemallinen virhe, joka heikensi e4-sotilasta. Tommi valitsi omanlaisensa tavan käyttää tätä heikkoutta hyväkseen, räväkän 11…b5:n muodossa. Musta saikin luotua laudalle reippaasti dynamiikkaa, mitä valkean asema ei kestänyt.

Agopov on tunnetusti ollut 1.e4-miehiä lähes koko uransa. Tällä kertaa hän pelasi kuitenkin Pohjalaa vastaan 1.c4. Ehkäpä Henrin kapeahko repertoaari houkutteli Mikaelin yllättämään. 1.c4 estää myös vastaanotetun daamigambiitin, joten siirto luultavasti helpotti valmistelujen tähtäämistä juuri 4…a6-slaavilaista vastaan. Miettimisajoista päättelisin valmistelujen osuneen nappiin, ja Mikaelin 16.e6! oli vahva sotilaanuhraus, joka tosin oli ilmeisesti jo laudan ääressä keksittyä. Musta jäi kehityksensä kanssa pahoihin ongelmiin ja peli ratkesi lopulta mustan kuningattaren vangitsemiseen.

Tänään käynnistyivät myös senioreiden +50- ja +65-sarjojen Suomen mestaruudet. S50-ryhmässä on 12 ja S65-ryhmässä 18 pelaajaa.

Seniorien ja yleisen sarjan pelit löytyvät pgn-muodossa täältä.

S65 1. kierroksen jälkeen:

S50 1. kierroksen jälkeen:

Tapani Sammalvuo
tsammalvuo@gmail.com

Keinänen – Agopov         1–0, 49
Pohjala – Valkama          0–1, 39
Luukkonen – Lehtilä       0–1, 43
Tiitta – Järvenpää           0–1, 72
Lahdelma – Keso            1–0, 33

Pistetilanne 2. kierroksen jälkeen:
1. Keinänen 2
2.–9. Agopov, Pohjala, Luukkonen, Valkama, Järvenpää, Lahdelma, Keso ja Lehtilä 1
10. Tiitta 0

Keinänen palasi (varhais-)nuoruutensa suosikkiavaukseen, englantilaiseen. Päätökseen saattoi hyvinkin vaikuttaa se, että Agopov on vastannut siihen uskollisesti samalla symmetrisen muunnelman 1…c5 versiolla lähes aina. Toivo oli valmistellut muunnelman, jossa mustan täytyy puolustautua tarkasti pitääkseen tasapelin, ja Mikael ei tunnetusti sellaisesta pidä. ”Kahden tuloksen pelaaminen” on luultavasti muutenkin hyvä idea turnauksen kakkossuosikkia vastaan. Viisaan päätöksen ja hyvän tekniikan palkintona oli piste, joka siirsi Toivon kokonaisen pisteen johtoon jo kahden pelatun kierroksen jälkeen!

Pohjala aloittaa pelinsä valkeilla lähes aina d-sotilaalla, mutta edes The Queen’s gambit -sarja ei ole saanut hänen c-sotilastaan liikkeelle pelin alkuvaiheissa. Tällä kertaa Henri valitsi kuningatarsotilaspelissä siirron 3.g3, johon Valkama oli mitä ilmeisimmin valmistellut pelissä tapahtuneen 3…b5-muunnelman. Henrin pelit harvoin ratkeavat avauksessa ja nytkin laudalle saatiin täysin symmetrinen asema 14. siirron jälkeen. Tavoistaan poiketen Henrin nappulat päätyivät hieman kömpelöille ruuduille, ja Eero lisäsi painostusta siirto siirrolta, kunnes tuloksena oli sotilaanvoitto 26. siirrossa. Muutamaa siirtoa myöhemmin Henri antoi laadun saadakseen sotilaan takaisin ja jonkinlaista pitoa asemaansa, mutta Eero osoitti tornin olevan ratsua vahvempi nappula.

Luukkonen aloitti pelin rauhallisella 4.e3-muunnelmalla Lehtilän slaavilaista vastaan. Rauhallinen ja Luukkonen eivät kuitenkaan yleensä viihdy pitkään yhdessä, ja pian laudalla olikin eripuoliset linnoitukset. Valkea näytti olevan edellä hyökkäyksessään, kun h-linja oli aukeamassa 19. siirrossa, mutta minulle käsittämätön sotilaanuhraus 20.f4? piti reunalinjan suljettuna. Ehkä turhautuneena tapahtumien kulusta Tommi heitti perään vielä 21.e4?, jonka jälkeen valkealle jäi liian vähän puuta voidakseen toivoa menestystä.

Tiitta pelasi yllättävänkin perinteisesti ja kuivasti Järvenpään ranskalaista vastaan. Rubinstein-muunnelmassa kuningattaret vaihtuivat 10. siirrossa, minkä jälkeen laudalla oli tasainen daamiton keskipeli. Sauli antoi kuitenkin tärkeän tummaruutuisen lähettinsä vaihtua liian helposti, minkä jälkeen tasapainon säilyttäminen olisi vaatinut valkealta kekseliästä peliä. Painostus h-linjalta ei kuitenkaan ollut oikea keino tähän, sillä musta pääsi etenemään keskustassa, mikä oli erityisen vahva juuri lähettiparin tuen ansiosta. Mustan asemaetu muuttui pian materiaalieduksi, minkä realisoinnissa Jarilla ei ollut ongelmia.

Keso jatkoi avausyllätysten tiellä valitsemalla huonossa maineessa olevan Albinin vastagambiitin Lahdelmaa vastaan. Ehkä Elias arveli saavansa parhaiten peliä terävissä asemissa. Henri ei taaskaan varsinaisesti pyrkinyt mustan avausta kumoamaan, vaan pyrki kehittämään nappulansa luontevasti. Yllätysavausten pelaamisessa huono puoli on se, että ideat eivät ole aina hallussa vastustajan poiketessa valmisteluista. Elias pelasikin pari löysää siirtoa, minkä jälkeen valkealla oli loppupelissä materiaali ja kompensaatio, ja tällä kertaa Henri ei seikkailuita vastustajalleen sallinut.

OIKAISU: Sauli Tiitta kertoi hävinneensä ensimmäisen kierroksen pelinsä Elias Kesoa vastaan ajalla. Hän ei siis luovuttanut, toisin kuin raportissani kirjoitin. Sauli kertoi myös Henri Lahdelman ja Toivo Keinäsen pelin päättyneen ajanylitykseen.

Tapani Sammalvuo
tsammalvuo@gmail.com

Lahdelma – Keinänen     0–1, 65
Keso – Tiitta                   1–0, 27
Järvenpää – Luukkonen  0–1, 47
Lehtilä – Pohjala             0–1, 73
Valkama – Agopov          0–1, 67

Pistetilanne 1. kierroksen jälkeen:
1.–5. Keinänen, Agopov, Pohjala, Luukkonen ja Keso 1
6.–10. Valkama, Järvenpää, Lahdelma, Lehtilä ja Tiitta 0

Lahdelma pyrki valkeilla ilmeisesti lähinnä saamaan solidin aseman Keinästä vastaan ja tässä onnistuikin. Toivo vei peliä väkisin sekavampaan suuntaan – riskin kautta – mutta Henri pelasi keskipelin erinomaisesti saavuttaen voittoaseman loppupeliin. Sen verran häirintää mustalla kuitenkin oli, että ensin valkea menetti voiton ja pelin viimeisellä siirrolla vielä tasapelin karkean virheen seurauksena. Dramaattinen peli!

Keso valitsi Lontoon systeemin Tiittaa vastaan. Yleisesti ottaen en pidä vieläkään lontoolaista kovin vakavana uhkana mustalle (englantilainen on jo paljon parempi!), mutta tukevan aseman se valkealle antaa. Sauli on tunnettu originellista lähestymistavastaan shakkiin, joten tähän peliin Eliaksen avausvalinta oli varmaankin aika hyvä. Mustan yliaktiivisuus johti vain heikkouksiin hänen asemassaan. Luovutus tuli hetkellä, kun musta oli menettämässä d5-sotilaansa.

Järvenpään ja Luukkosen pelissä vastakkain oli kaksi pelaajaa, joille kummallekin pelifiilis tuntuu vaikuttavan paljon tulokseen. Tämän pelin tapahtumista vaikutelma oli, että Tommi nautti pelaamisesta ja Jarilla oli keskittymisvaikeuksia. 2.c3-sisilialaisessa musta sai pian etua keskustassa ja aktiivisemman upseeripelin. Painostuksen tuloksena valkean kuningatarsivusta pirstoutui ja musta voitti sotilaan. Realisointi ei tuottanut Tommille ongelmia.

Pohjala otti vastaan Lehtilän kuningatargambiitin. Peli seurasi pitkään erästä 3.e4-muunnelman pääjatkoa, jossa valkealla on pieni mutta kestävä etu. Henri tunnetaan kuitenkin erinomaisena puolustajana ja loistavana kontraajana, mikä nähtiin tässäkin pelissä. Hyvin ajoitettu vastaisku keskustassa sai Tanelin erehtymään taktisesti, ja musta voitti loppupelissä sotilaan. Valkealle jäi korvaukseksi lähettipari, mutta tasapelimahdollisuudet olivat käytännön pelissä liian vaikeasti löydettäviä.

Olen omissakin valmisteluissa todennut Valkaman valkeat avaukset hyvin solideiksi ja olen ollut todennut olevan vaikeaa löytää tapaa luoda laudalle epätasapainoa. Agopov lähestyi ongelmaa mielenkiintoisesti pelaamalla (mahdollisesti) elämänsä ensimmäisen ranskalaisen! Eero vastasi siihen vaihtomuunnelmalla, mutta se ei johda automaattisesti tasapeliin, kuten Mikael hyvällä loppupelitekniikallaan osoitti. Tutustumisen arvoinen klassikkopeli samasta teemasta on Gurevitš–Short, Manila 1990.

Vähäiset pelimahdollisuudet korona-aikana saivat minut ounastelemaan yllätyksiä sekä avausten että pelaajien vahvuuden suhteen, sillä aikaa tutkimiseen ja harjoitteluun on ollut paljon. Avauksissa yllätyksiä tapahtuikin lähes kaikissa peleissä, mutta tuloksellisesti ylemmäksi rankatut veivät kierroksen puhtaasti 5–0. Kamppailuhenki ainakin on kova, joten lupaavalta näyttää penkkiurheilun näkökulmasta!

Tapahtumarikkaan ja kamppailullisen ensimmäisen kierrokset tulokset:

Kierroksen pelit saa ladattua ylävalikon Live-sivuilta.

Tänään pelattava toinen kierros (klo 14), jota voi seurata striimattuna rongensin Twitch-kanavalla (KLIKKAA TÄSTÄ) . Pelejä kommentoi shakkimestari Janne Tuononen.

SM-kisaveikkaus on auki. Käy veikkaamassa voittajaa joko sivupalkin kautta tai tästä.

Voittajaveikkauksen tilanne on tällä hetkellä:

Toivo Keinänen 55,9 % annetuista äänistä
Elias Keso 10,2 %
Henri Pohjala 8,5 %
Mikael Agopov 6,8 %
Tommi Luukkonen 6,8 %
Taneli Lehtilä 5,1 %
Jari Järvenpää 3,4 %
Henri Lahdelma 1,7 %
Eero Valkama 1,7 %
Sauli Tiitta 0,0 %

Jännittävä SM-kisa alkaa tänään klo 14 starttaavalla 1. kierroksella!

Turnauksen kulkua voi seurata kisasivujen kautta ja pelit näkyvät livenä useassa eri paikassa. Kierrosraporteista vastaa KvM Tapani Sammalvuo.

Kisasivu

Live

FollowChess

Chess24

Osallistu myös kisaveikkaukseen!