Suosikit jyräsivät ensimmäisellä kierroksella

Tapani Sammalvuo
tsammalvuo@gmail.com

Lahdelma – Keinänen     0–1, 65
Keso – Tiitta                   1–0, 27
Järvenpää – Luukkonen  0–1, 47
Lehtilä – Pohjala             0–1, 73
Valkama – Agopov          0–1, 67

Pistetilanne 1. kierroksen jälkeen:
1.–5. Keinänen, Agopov, Pohjala, Luukkonen ja Keso 1
6.–10. Valkama, Järvenpää, Lahdelma, Lehtilä ja Tiitta 0

Lahdelma pyrki valkeilla ilmeisesti lähinnä saamaan solidin aseman Keinästä vastaan ja tässä onnistuikin. Toivo vei peliä väkisin sekavampaan suuntaan – riskin kautta – mutta Henri pelasi keskipelin erinomaisesti saavuttaen voittoaseman loppupeliin. Sen verran häirintää mustalla kuitenkin oli, että ensin valkea menetti voiton ja pelin viimeisellä siirrolla vielä tasapelin karkean virheen seurauksena. Dramaattinen peli!

Keso valitsi Lontoon systeemin Tiittaa vastaan. Yleisesti ottaen en pidä vieläkään lontoolaista kovin vakavana uhkana mustalle (englantilainen on jo paljon parempi!), mutta tukevan aseman se valkealle antaa. Sauli on tunnettu originellista lähestymistavastaan shakkiin, joten tähän peliin Eliaksen avausvalinta oli varmaankin aika hyvä. Mustan yliaktiivisuus johti vain heikkouksiin hänen asemassaan. Luovutus tuli hetkellä, kun musta oli menettämässä d5-sotilaansa.

Järvenpään ja Luukkosen pelissä vastakkain oli kaksi pelaajaa, joille kummallekin pelifiilis tuntuu vaikuttavan paljon tulokseen. Tämän pelin tapahtumista vaikutelma oli, että Tommi nautti pelaamisesta ja Jarilla oli keskittymisvaikeuksia. 2.c3-sisilialaisessa musta sai pian etua keskustassa ja aktiivisemman upseeripelin. Painostuksen tuloksena valkean kuningatarsivusta pirstoutui ja musta voitti sotilaan. Realisointi ei tuottanut Tommille ongelmia.

Pohjala otti vastaan Lehtilän kuningatargambiitin. Peli seurasi pitkään erästä 3.e4-muunnelman pääjatkoa, jossa valkealla on pieni mutta kestävä etu. Henri tunnetaan kuitenkin erinomaisena puolustajana ja loistavana kontraajana, mikä nähtiin tässäkin pelissä. Hyvin ajoitettu vastaisku keskustassa sai Tanelin erehtymään taktisesti, ja musta voitti loppupelissä sotilaan. Valkealle jäi korvaukseksi lähettipari, mutta tasapelimahdollisuudet olivat käytännön pelissä liian vaikeasti löydettäviä.

Olen omissakin valmisteluissa todennut Valkaman valkeat avaukset hyvin solideiksi ja olen ollut todennut olevan vaikeaa löytää tapaa luoda laudalle epätasapainoa. Agopov lähestyi ongelmaa mielenkiintoisesti pelaamalla (mahdollisesti) elämänsä ensimmäisen ranskalaisen! Eero vastasi siihen vaihtomuunnelmalla, mutta se ei johda automaattisesti tasapeliin, kuten Mikael hyvällä loppupelitekniikallaan osoitti. Tutustumisen arvoinen klassikkopeli samasta teemasta on Gurevitš–Short, Manila 1990.

Vähäiset pelimahdollisuudet korona-aikana saivat minut ounastelemaan yllätyksiä sekä avausten että pelaajien vahvuuden suhteen, sillä aikaa tutkimiseen ja harjoitteluun on ollut paljon. Avauksissa yllätyksiä tapahtuikin lähes kaikissa peleissä, mutta tuloksellisesti ylemmäksi rankatut veivät kierroksen puhtaasti 5–0. Kamppailuhenki ainakin on kova, joten lupaavalta näyttää penkkiurheilun näkökulmasta!