Maailmansotien välisen aikakauden shakkimaailman ehdoton valtias oli Aleksandr Aljechin. Kesällä 1934 ottelun Aljechin – Bogoljubov ollessa vielä kesken julkaistiin uutispommi, jonka mukaan Aljechin oli jo sopinut seuraavasta maailmanmestaruusottelusta hollantilaista matematiikan tohtoria Max Euwea (33 v) vastaan. Aljechin halusi välttää revanssiottelun Capablancan kanssa ja valitsi vaarattomamman vastustajan, jolla oli amatöörien mestaruus Haagista 1928. Uutinen sai aikaan valtavan shakkibuumin Hollantiin ja Euwe valmistautui otteluun huolellisesti. Hän kiinnitti sekundantikseen kokeneen mestarin ja journalistin Kmochin Wienistä ja loppupelien spesialistin Maroczyn Budapestista. Syksyllä 1935 pelatun MM-ottelun alku kulki Aljechinin otteessa, mutta hänen fysiikkansa petti puolen välin jälkeen ja Euwe voitti mestaruuden pistein 15½-14½. Jatko-ottelu oli määrätty kahden vuoden päähän. Silloin raitistunut Aljechin palautti järjestyksen valtaistuimelle luvuin: Aljechin15½ – Euwe 9½.
Maailmanpolitiikka alkoi näkyä myös shakkiturnauksien järjestelyissä. Berliinin olympialaisten oheisturnaus Münchenissä 1936 pakotti britit järjestämään samanaikaisesti ns. viiden maailmanmestarin turnauksen Nottinghamissa 1936. Sen tuloslista oli vaikuttava: 1. Botvinnik 2. Capablanca 3. Euwe .4.Reshevsky 5. Aljechin 6. Fine 7. Lasker jne Myös radioyhtiö A.V.R.O. :n turnauksesta etsittiin Aljechinin haastajaa 1938 seuraavasti: 1. Fine 2.Keres 3.Botvinnik 4.Aljechin 5.Euwe 6.Reshevsky 7. Capablanca ja 8.Flohr.
Suomen mestari Eero Böök kohtasi Aljechinin kolmasti: Aljechin ½ – Böök ½, Varsova 1935, Aljechin ½ – Böök ½, Kemeri 1937 ja Aljechin 1 – Böök 0, Margate 1938. Tästä vastaanotetun kuningatargambiitti pelistä tuli maailmankiertäjä ja eräs Aljechinin loistopeleistä.
Euroopan jouduttua sotanäyttämöksi Aljechin osallistui useisiin Suursaksan Shakkiliiton järjestämiin turnauksiin. Näitä pelattiin säännöllisesti Münchenissä, Krakovassa, Salzburgissa ja Prahassa. Pelaajina oli Aljechinin ohella usein Keres, Schmid, Rellstab, Bogoljubov, Junge, Stoltz ja Lundin. Aljechinin oli taloudellisten syiden vuoksi pakko hankkia elantonsa shakista. Sodan loppuvaiheessa hän pakeni Lissabonin kansainväliseen tytärkaupunkiin Estoriliin, missä kohtasi mystisen kuoleman maaliskuussa 1946.
Tervetuloa katsomaan ja kuuntelemaan Panu Laineen tuoretta esitelmää shakkihistorian jättiläisestä, joka ei jätä ketään kylmäksi. Aljechinin elämäntarina on tarumainen, hänen shakillinen taitonsa oli uskomaton, hän ei liputtanut mikään tyylisuunnan puolesta, vain voitto oli hänen tavoitteensa.
Petri Saharinen
