Aleksandr Aljechin (1.11.1892–24.3.1946) ja hänen vanhempansa olivat menettäneet kaiken Venäjän vallankumouksessa 1917–18. Neuvosto-Venäjän aikaan Aleksandr oli päässyt opetusvirastoon kirjuriksi ja ranskan tulkiksi. Hän tutustui sveitsiläiseen journalistiin Ann-Lise Rüeggeen ja he avioituivat vuoden 1921 alussa. Avioparina he saivat maastapoistumisluvan ja muuttivat alkuun Pariisiin. Mutta jo loppukesästä Aljechin matkusti lähes varattomana Berliiniin. Hänen hyvä ystävänsä Jefim Bogoljubov oli hankkinut Aljechinille kutsun Tribergin turnaukseen. Aljechin voitti sen ja pelasi vielä lyhyet kaksinottelut Teichmannia ja Sämischiä vastaan. Voitettuaan nekin hänellä oli jo tuhti matkakassa Budapestiin, jonka kansainväliseen suurturnaukseen hän oli saanut kutsun nuorena 29-vuotiaana suurmestarina. Kun hän oli voittanut Budapestissa, alkoi hänen urallaan 20 suurturnauksen jakso, jolloin hän voitti tai sijoittui palkintosijoille kaikissa kilpailuissaan. Viimeiset turnaukset ennen MM-ottelua Capablancaa vastaan hän pelasi New Yorkissa ja Kecskemetissa 1927. Kuin varmistuakseen itsestään Aljechin pelasi vielä Amsterdamissa Max Euwea vastaan tiukan kaksinottelun, jonka voitti vaivoin +3, =5, –2.
Buenos Airesin MM-ottelu Capablancaa vastaan päättyi maailmanmestarin luovutukseen tilanteessa, jossa Aljechin johti pistein: +6, =25, –3. Aljechinin huippuvire jatkui ja parani vielä vuosia hänen noustuaan maailmanmestariksi. Vuoteen 1935 asti hän voitti tai jakoi voittoa kaikissa 12 suurturnauksessa, mihin osallistui. Hän oli ottanut käyttöönsä nuoruuden aikasen rajun ja yllätyksellisen hyökkäystyylinsä. Haastajia ei vain ilmaantunut eikä uusintaottelusta Capablancaa vastaan tullut mitään. Rahan tarpeensa vuoksi Aljechin joutui tyytymään kahteen MM-otteluun Bogoljubovia vastaan. Ne molemmat pelattiin Saksassa, mihin Bogoljubov oli muuttanut, kun riitautui Venäjän shakkijohtajan ja oikeuskomissaarin Nikolai Krylenkon kanssa. Ensimmäinen pelattiin 1929 Wiesbadenissa ja sen Aljechin voitti +11, =9, –5. Toinen ottelu käytiin vasta 1934 Baden-Badenissa, ja senkin Aljechin voitti +8, =15, –3. Elämä oli kuitenkin jo kuluttanut mestaria, ja huipulta laskeutuminen oli vääjäämättä edessä.
Tulkaa katselemaan Aljechinin elämäntarinan toista osiota. Joose Norri vie meidät 1920-luvun pyörteisiin, ja Pekka Kauppala kertoo Bogoljubovin ja Aljechinin yhteisistä kokemuksista. Molempien elämä osin tuhoutui Neuvostoliittoa perustettaessa. Syksyllä kerromme Aljechinin elämän loppuvaiheet.
Terveisin,
Petri Saharinen
