Nykyisessä Saksassa Klaus Jungea arvostetaan suurimpana shakkilahjakkuutena, mitä Hamburger SK on lähes kaksisataavuotisen historiansa aikana kasvattanut. Hänen 18-vuotiaana saavuttamiinsa tuloksiin ovat yltäneet vain Botvinnik ja Szabo. Kun Junge voitti Salzburgissa keväällä 1942 Aleksandr Aljechinin mustan värisellä kierroksella ja jakoi turnausvoiton tämän kanssa joulukuussa Prahassa Oldrich Durasin 60-v juhlaturnauksessa, ennakoivat monet, että Junge nousee tulevaisuudessa arjalaiseksi shakin maailmanmestariksi. Kansallissosialismin ja siihen liittyvän rotuopin kyllästämässä valtiossa koettiin häpeäksi, että maailmanmestareista Steinitz ja Lasker olivat juutalaisia ja Aljechin emigranttina peräti venäläisranskalainen.
Klaus Junge syntyi uudenvuodenpäivänä 1924 viisilapsisen perheen kuopuksena Concepciónissa Chilessä, minne hänen isoisoisänsä oli muuttanut harjoittamaan lääkärin ammattia 1800-luvun loppupuolella. Klausin isoisä piti säännöllistä yhteyttä kotimaahansa ja seurasi tapahtumia Euroopassa. Kun koko perhe isän Otto Jungen johdolla oli 1928 vierailulla Hampurissa, he päättivät jäädä Saksaan, koska maan toipuminen sodasta edistyi hyvin ja poikien tulevaisuuden näkymät olivat ammatillisessa mielessä lupaavia. Klaus pääsi koulussa suoraan toiselle luokalle ja hyppäsi vielä yhden ylemmän luokan yli. Abiturienttina hän selvisi 17-vuotiaana Hamburgin yliopistoon matematiikkaa opiskelemaan. Koska isoisä ja Otto-isä oli kutsuttu kunniajäseniksi Hamburger Schachverein’iin, pojat liittyivät myös mukaan. Klausista kehittyi alusta lähtien ikäluokkiensa vahvin pelaaja.
Klaus Junge aloitti kilpailemisen jo 14-vuotiaana, jolloin hän voitti Pohjois-Saksan mestaruuden B-ryhmässä 1938 ja A-ryhmässä 1939 sekä 1940. Saksan mestaruus tuli Oeynhausenissa 1941 jaettuna virolaisen Paul Schmidtin kanssa. Hampurin mestaruudet hän poimi 1940 ja -41. Maailmansodan kiihtyessä Euroopassa Klaus Junge liittyi veljiensä lailla Saksan armeijaan. Opinnot yliopistolla keskeytyivät, mutta hän pääsi osallistumaan vuosien 1941 ja 1942 merkittäviin suurturnauksiin. Peliasu vain vaihtui jo Salzburgissa 1942 armeijan uniformuun. Erittäin kovassa seurassa hän oli Krakovassa 1941 sijalla 4 edellään Aljechin, Schmidt ja Bogoljubov. Huipputulos Salzburgista oli 3. sija Aljechinin ja Keresin jälkeen. Münchenissä 1942 hän jäi sijalle 7., mutta sen perään tulikin Krakovasta toinen sija heti Aljechinin jälkeen, kuten jouluna Prahan juhlaturnauksestakin. Klaus Jungen shakkiura päättyi tähän ja hän kaatui luutnanttina 17. huhtikuuta 1945 Wellen taistelussa vain kolme viikkoa ennen sodan loppumista, Jungen perheestä kaatui kaikkiaan kolme poikaa.
Tervetuloa katsomaan ja kuuntelemaan Joose Norrin ja Jan Ristojan mielenkiintoista esitelmää Saksan ja Euroopan shakkielämästä toisen maailmansodan ajalta. Paitsi Jungen vaiheita he kertovat myös muiden shakin huippujen kohtaloista sotavuosilta.
Petri Saharinen
