Tapani Sammalvuo
tapani(a)sammalvuo.fi
Avoin
Australia–Suomi 2½–1½
(suomalaisilla oli parittomilla pöydillä mustat)
| SM Temur Kuybokarov (2583) | KvM Toivo Keinänen (2477) | ½–½ | |
| SM Bobby Cheng (2540) | KvM Dmitri Sklyarov (2474) | 1–0 | |
| SM Justin Tan (2508) | KvM Vilka Sipilä (2416) | ½–½ | |
| SM Zong-Yuan Zhao (2513) | FM Pekka Köykkä (2361) | ½–½ | |
| 2½–1½ |
Keinänen on jo usealla kierroksella käyttänyt samaa lähestymistapaa avauksessa: hän pelaa itselleen tuttua avausta mutta alamuunnelmaa, joka on hänelle uusi. Tänään Toivo oli mustilla ranskalaisessa, ja uusi alamuunnelma oli 80- ja 90-luvun taitteessa vähän aikaa muodissa ollut upseerinuhraus, jota luulin ennen tätä peliä lähes kumotuksi. Oli miten oli, Toivon vastustaja ei erityisen vakuuttavasti jatkanut, ja keskipeli oli suunnilleen tasapainoinen epätasapaino. Valkean ote jatkoi lipeämistään, ja mustan voitto oli lähellä, mutta härskiintyi aikapulan pilaannuttamana tasapeliksi.
Sklyarov ei tänään sivustoinut kumpaakaan lähettiä, vaan yllätti ainakin minut pelaamalla 2.c3-sisilialaista valkeilla. Yllätys oli myös hänen valitsemansa muunnelma 8.Lxd5, jossa valkea antaa lähettiparin saadakseen kehitysetua. Hänen vahva suurmestarivastustajansa ei tästä hätkähtänyt, vaan ratkoi kehityksensä luovasti pelaamalla kuninkaan f7:ään, jossa se oli turvassa sen ansiosta, että hänen keskustasotilaansa kontrolloivat kaikkia tärkeitä ruutuja. Musta etuili pian, mutta Dima puolustautui sitkeästi. Ratkaisu tuli pahamaineisessa torni ja lähetti vastaan torni -loppupelissä. Oikein puolustautuen loppupeli on yleensä pidettävissä, mutta tehtävä on inhottava inkrementillä pelattaessa. Dimakin sekosi lopulta askelissaan.
Sipilä jatkoi ranskalaistensa pelaamista. Teoriapuolessa tuntuu olevan vielä paikattavaa, sillä tänään 7…a5?!:n etenemismuunnelmassa on mielestäni pakko olla hyvin kyseenalainen idea. Valkea sai luonnollisin siirroin suuren edun keskipeliin, ja loppupeliin siirryttäessä etu oli ratkaisevaa luokkaa. Valkealla oli upseeri enemmän, ja Vilkaa vähemmän optimistinen pelaaja olisi saattanut luovuttaa mustan aseman. Inkrementtiloppua lähestyttäessä alkoi kuitenkin tapahtua ihmeitä, ja valkeilla pelannut suurmestari erehtyi alkeellisessa torniloppupelissä.
Köykkä lähti jälleen ”Eemelillä” peliin (1.e4), mutta nyt laudalle ei tullut säihkyvää tähtisadetta, vaan mitä kuivin venäläisen avauksen loppupeli. Mitään ongelmia tasapelin saavuttamisessa Pekalla ei taaskaan ollut, mutta näin teknisin keinoin suurmestareiden kaataminen on vaikeaa.
Naiset
Suomi–Albania 3½–½
(suomalaisilla oli parittomilla pöydillä valkeat)
| NFM Anastasia Nazarova (2208) | NME Eglantina Shabanaj (1940) | 1–0 | |
| FM Johanna Paasikangas (2155) | NME Klean Shuqja (1883) | ½–½ | |
| NFM Heini Puuska (2010) | Kler Caku (1626) | 1–0 | |
| Sarabella Norlamo (1925) | NME Rozana Gjergij (1920) | 1–0 | |
| 3½–½ |
Nazarovan luotettu 1.e4 vei pelin nyt avoimeen espanjalaiseen, jossa mustan läksyt olivat jääneet tekemättä. Valkea sai kuningassivustan sotilaansa etenemään suurella voimalla, ja tätä säikähtäessään musta panikoi ja menetti upseerin. Anastasiaa vastaan tähän ei ole varaa, ja hän voitti pelin helposti.
Paasikangas on nuorempana pelannut paljon sisilialaisen lohikäärmepuolustusta mustilla. En tiedä, onko kärsimättömyyden merkki, että tänään hän valitsi sen ”hyperkiihdytetyn” version 2…g6. Jännittävästä nimestään huolimatta muunnelman huono puoli on, että valkea voi yrittää viedä pelin tylsään Maróczy-sidontaan 3.c4:llä. Johanna yritti välttää tämän kohtalon sijoittamalla nappulansa omaperäisesti, mutta tästä seurauksena oli vain valkean pääsy Maróczyn tyyppiseen asemaan erittäin edullisessa muodossa. Mustan asema oli passiivinen ja heikko, mutta muutama väärä vaihto valkean puolelta salli mustan rakentaa kestävän puolustusasetelman.
Puuska pelasi valkeilla kuningatargambiitin vaihtomuunnelmaa (siirtovaihdoin) ja sai mukavan edun, kun musta heikensi kuningassivustaansa 12…f5?!:llä tummaruutuisten lähettien kadottua laudalta. Heini jatkoi peliä kärsivällisesti vähemmistöhyökkäystä kehitellen, eikä musta ikinä saanut vastapeliä. Mustan lukuiset heikkoudet olivat lopulta liikaa hänen asemalleen, ja Heini kuittasi ansaitun pisteen.
Norlamon vastustaja pahoinpiteli valkean asemaa sisilialaisen Grand Prix -hyökkäyksessä. Sarabella sai etua sekä keskustassa että kuningatarsivustalla. Valkean aseman suurin ongelma oli suunnitelman puuttuminen, ja kuten tunnettua, tällöin virheitä sattuu tavallista enemmän. Mustan voitto ei ollut missään vaiheessa pahasti vaarassa.
