Köykkä kaappasi kärkipaikan yleisessä SM-turnauksessa

Tapani Sammalvuo
tsammalvuo@gmail.com

Järvenpää – Rönkä          1–0, 71
Luukkonen – Agopov      0–1, 24
Köykkä – Heinola            1–0, 54
Wartiovaara – Niemi      0–1, 35
Sipilä – Nyysti                 0–1, 37

Kierroksen maratonkamppailu nähtiin Järvenpään ja Röngän välillä. Jari pääsi niskan päälle pian avauksen jälkeen, kun hänen kuningatarsivustansa pääsi etenemään tempoilla samalla mustan kevyitä upseereita matkalla potkien. 21. siirrossa hänen otteensa alkoi hieman lipsua, ja Erik sai hiljalleen tasoitettua aseman. Ajantarkistuksen lähellä kuitenkin alkoi tapahtua uudestaan, kun valkea erehtyi antamaan mustalle tilaisuuden vahvaan laadunuhraukseen. Reitti mustan voittoon ei silti ollut täysin esteetön, ja hänen erheensä jälkeen peli näytti jälleen olevan päättymässä tasan. Erik ei kuitenkaan tyytynyt tasapeliin siiirtojentoistoin, mikä oli käytännössä riskaabelia, ja lipsahdus 50. siirrossa salli Jarin organisoida ratkaisevan hyökkäyksen loppupelissä.

Luukkosen mestaruustoiveet saivat kolauksen, sillä hänen avausvalmistelunsa epäonnistuivat surkeasti Agopovia vastaan, mistä syytän pääasiassa liian vierasta asematyyppiä, jossa hänen vahvuutensa eivät päässeet oikeuksiinsa. Valkea antoi lähettiparin, mutta musta sai revittyä aseman auki, minkä jälkeen tämän vinokiipijät pitkillä diagonaaleilla saivat kammottavan voiman.

Köykkä jatkoi varovaisen avauksen jälkeen tavallista riskimmin, mikä antoi Heinolalle hyvän hyökkäysasetelman. Pekka ehkä ajatteli, että puolustamista tärkeämpää oli hankkia vastapeliä, mutta tämä oli päättyä hyvin huonosti. Vesku sai luotua valtavan hyökkäyksen, mutta tappoiskun antaminen jäi tekemättä. Muutaman varmasti inhottavan hetken jälkeen valkea sai puolustuksensa kuntoon, ja hänen materiaalietunsa riitti voittoon.

Wartiovaaran ja Niemen kuningasintialainen sai erikoisia ominaispiirteitä, kun musta luopui tummaruutuisesta lähetistään luodakseen valkealle kaksoissotilaan c-linjalle. Tämän jälkeen kysymys oli siitä saisiko valkea rakennettua hyökkäystä vai musta painostettua valkean heikkoja sotilaita. Vastaus ei ollut lainkaan selvä, mutta 23…Txc5?! 24.Dxe7? oli siirtopari, joista ensimmäinen antoi valkealla tilaisuuden vahvan hyökkäyksen luomiseen, ja toinen lahjoitti aloitteen mustalle. 25.Dxa7? oli sitten ratkaisevaksi osoittautunut virhe, jonka jälkeen valkean kuninkaalla ei ollut tarpeeksi puolustajia.

Nyysti pelasi itselleen harvinaista berliiniläistä puolustusta Sipilää vastaan. Vilkaa 4.0–0-alkuiset loppupelijatkot eivät kiinnostaneet, vaan hän valitsi enemmän peliä jättävän 4.d3:n. Sampsa käytti rauhallisen hetken keskustassa valmistellakseen …f5-etenemistä, jonka hän toteuttikin jo 10. siirrossa. Asema sai hieman Siesta-muunnelman piirteitä siinä mielessä, että mustalla on hyökkäysmahdollisuuksia, jos valkea jatkaa huolimattomasti, mutta myös hänen oma kuninkaansa heikkenee hieman. Vilka ei ottanut mustan hyökkäystä tarpeeksi tosissaan päättäessään ryöstää laadun 16.Rf7+??:lla. Hyökkäys oli kuitenkin vastustamaton.

Pistetilanne 6. kierroksen jälkeen:

1. Köykkä 5
2. Luukkonen 4½
3. Nyysti 4
4.–7. Sipilä, Agopov, Niemi ja Järvenpää 3½
8. Rönkä 1½
9.–10. Heinola ja Wartiovaara ½

Naisten SM
Soboleva – Lehtinen       ½–½, 28
Sippola – Norlamo          1–0, 31
Nazarova – Dannenberg 1–0, 31
Turunen – Rinne             ½–½, 36
Ivanaynen – Taipale        1–0, 37

Nazarova ja Sippola jatkoivat voittokulkuaan Naisten SM-turnauksessa.

Dannenberg jäi jo avauksessa Anastasian hyökkäyksen jalkoihin.

Sara-Oliviankin voitto Norlamoa vastaan perustui paljon avauksessa saatuun suureen etuun.

Pistetilanne 6. kierroksen jälkeen:

1.–2. Nazarova ja Sippola 6
3. Norlamo 4½
4. Lehtinen 3½
5. Ivanaynen 3
6. Rinne 2
7.–9. Dannenberg, Turunen ja Soboleva 1½
10. Taipale ½