Keinänen kasvatti etumatkaansa seitsemännellä kierroksella

SM-turnaus
Kierrosraportti 7. kierros

TAPANI SAMMALVUO
info(at)shakkivalmennus.fi

Keinänen (5) – Norri (3)                          1-0, 36
Nyysti (3½) – Köykkä (4½)                    ½-½, 43
Sipilä (4) – Lahdelma (3)                        0-1, 58
Hokkanen (3) – Rönkä (4)                       1-0, 48
Tiitta (1½) – Agopov (3)                         ½-½, 32
Järvenpää (1½) – Ristoja (2½)                ½-½, 60
Luukkonen (2½) – Lindholm (1)             0-1, 31

Tilanne seitsemän kierroksen jälkeen:

Keinänen 6
Köykkä 5
Sipilä, Nyysti, Rönkä, Lahdelma ja Hokkanen 4
Agopov 3½
Norri ja Ristoja 3
Luukkonen 2½
Järvenpää, Lindholm ja Tiitta 2
(Heinola 0 keskeytti 2. kierroksen jälkeen)

Turnauksen lähestyessä loppuaan on pelien taso usein aika vaihteleva. Jotkut hermostuvat menon muuttuessa kovaksi, jotkut murehtivat huonosti mennyttä turnausta ja lähes kaikki ovat väsyneitä. Kirikierrosten alettua on Areenallakin merkkejä tällaisesta näkyvissä ja se on itsellenikin hyvin tuttua.

Turnausta johtanut Keinänen kohtasi valkeilla Norrin. Paperilla pari näytti hyvältä hänelle, mutta Joose on tunnettu siitä, että hän osaa viedä pelin vastustajalleen epämiellyttäviin asemiin. Tällä kertaa hän havaitsi Toivon välttelevän benonia ja 2…c5:een tulikin löysä 3.Rf3, mikä antaa mustalle mahdollisuuden aloitteesta kamppailuun jo varhaisessa vaiheessa. Avaus menikin mustan tahdissa ja valkean keskipelivirheen jälkeen mustan sentralisaatio oli jo ratkaisevaa luokkaa… paperilla! Joose jatkoi kuitenkin päämäärättömästi ja valkea sai vähitellen asemansa kuntoon. Lopulta mustan ratkaisut olivat jo vaikeampia ja hän erehtyikin päästämällä valkean ratkaisevasti kahdeksannelle riville. Tämä voitto antoi Toivolle jo pisteen etumatkan ennen kahta viimeistä kierrosta.

Keinästä toisella sijalla jahtaava Köykkä kohtasi mustilla Nyystin. Laudalle ilmestyi sama ranskalaisen muunnelma kuin pelissä Agopov-Köykkä. Sampsa oli tähän luonnollisesti valmistautunut ja poikkesi yhdeksännessä siirrossa. Seurasi mitä terävin kamppailu, jossa valkea putsasi mustan kuningassivustan ja musta valkean keskustan. 17. siirrossa valkea pääsi uhraamaan lupaavannäköisesti laadun, mutta ainakaan suoraa voittoa ei tainnut olla tarjolla. Mustan annettua laadun takaisin päädyttiin eriväristen lähettien loppupeliin, joka oli selvä tasapeli.

Sipilän turnaus on lähtenyt jyrkkään syöksyyn. Lahdelman ranskalaista vastaan Vilka sai aluksi miellyttävää etua, mutta ensin hän antoi mustan vaihtaa ratsunsa lähettiinsä ja sitten haki ratkaisua liian nopeasti keskustassa 24.f5?!:llä. Henri sai energisesti pelaamalla vahvan hyökkäyksen, joka jatkui loppupelissäkin. Vielä yksi Vilkan harha-askel antoi Henrille materiaaliedun, jonka hän realisoi varmasti voitoksi.

Rönkä pelasi jälleen Caro-Kannia Hokkasta vastaan. Köykän tapaan Hokun valinta oli rauhallinen vaihtomuunnelma 3.exd5. Poikkeama nähtiin kahdeksannessa siirrossa, kun Hoku (toisin kuin Peke) ei pitänyt tarpeellisena lähettienvaihtotarjouksen 8…Lf5 estämistä. Nämä lähetit sitten vaihtuivatkin, mikä teki mustan asemasta turvallisen tuntuisen. Valkea päätti edetä kuningaspuolella, mikä näytti hieman heikentävältä, mutta ideassa ei välttämättä ollut konkreettista vikaa. Mustan asema luultavasti näytti paremmalta kuin olikaan, mikä sai Röngän varomattomaksi, ja taktinen keskipelivirhe maksoi hänelle sotilaan ja lopulta pelin.

Tiitta jatkoi erikoisten avaustensa pelaamista Agopovia vastaan. Tällä kertaa laudalle ilmestyi 2.b3-sisilialainen, jota Sauli on pelannut ainakin minua vastaan aikaisemminkin. Avaus meni kuitenkin mustan edun merkeissä, kun valkea jätti keskustan hallinnan vastustajalleen. Jatkossa Sauli itselleen tyypillisesti sekoitti asemaa, mikä oli varsinkin käytännön ratkaisuna aivan oikein. Mikaelin reaktio keskustassa epäonnistui pahoin ja valkea voitto kaksi sotilasta ilman merkittävää kompensaatiota. Sauli pyrki kuitenkin ratkaisuun liian nopeasti ja Mikael pelasti pelin ikuisella shakilla.

Järvenpää ja Ristoja pelasivat nimzointialaista epäteoreettisessa muodossa. Teoreettisesti mustalla ei ongelmia ollut ja keskipelissäkin valkean etu oli luultavasti näennäistä, vaikka kone valkeaa hieman suosiikin koko ajan. Silti vanhana nimzoilijana en itse olisi ollut mustan asemassa erityisen huolissani missään vaiheessa. Peli päättyi tasan aika korrektisti.

Luukkonen suhtautuu peleihinsä niin tunteella, että alkuturnauksen tapahtumat vaikuttavat vahvasti hänen suorituksiinsa. Parhaimmillaan hänen hyökkäyksensä etenevät myrskyn lailla pyyhkien kaiken altaan, heikompina päivinä taas pelistä jää väkisinyrittämisen maku. Tänään hänen ratkaisunsa mennä pitkään linnoitukseen Lindholmin ranskalaista vastaan oli ehkä vielä perusteltavissa, mutta keskustasta luopuminen 8.dxc5?!:llä ei ollut enää tervettä. Valkean hyökkäys ei ikinä päässyt käyntiin, kun musta jo jyräsi b-linjalla ja keskustassa. Jere pelasikin hyvän pelin, mutta Tommi oli vain varjo itsestään.

Keinänen-Norri. Löisitkö d4:n daamilla vai ratsulla?

Keinänen-Norri, valkean siirto.

Hokkanen-Rönkä, valkean siirto.