Keinänen johtaa SM-turnausta pisteen etumatkalla

Tapani Sammalvuo
tsammalvuo@gmail.com

Keinänen – Agopov         1–0, 49
Pohjala – Valkama          0–1, 39
Luukkonen – Lehtilä       0–1, 43
Tiitta – Järvenpää           0–1, 72
Lahdelma – Keso            1–0, 33

Pistetilanne 2. kierroksen jälkeen:
1. Keinänen 2
2.–9. Agopov, Pohjala, Luukkonen, Valkama, Järvenpää, Lahdelma, Keso ja Lehtilä 1
10. Tiitta 0

Keinänen palasi (varhais-)nuoruutensa suosikkiavaukseen, englantilaiseen. Päätökseen saattoi hyvinkin vaikuttaa se, että Agopov on vastannut siihen uskollisesti samalla symmetrisen muunnelman 1…c5 versiolla lähes aina. Toivo oli valmistellut muunnelman, jossa mustan täytyy puolustautua tarkasti pitääkseen tasapelin, ja Mikael ei tunnetusti sellaisesta pidä. ”Kahden tuloksen pelaaminen” on luultavasti muutenkin hyvä idea turnauksen kakkossuosikkia vastaan. Viisaan päätöksen ja hyvän tekniikan palkintona oli piste, joka siirsi Toivon kokonaisen pisteen johtoon jo kahden pelatun kierroksen jälkeen!

Pohjala aloittaa pelinsä valkeilla lähes aina d-sotilaalla, mutta edes The Queen’s gambit -sarja ei ole saanut hänen c-sotilastaan liikkeelle pelin alkuvaiheissa. Tällä kertaa Henri valitsi kuningatarsotilaspelissä siirron 3.g3, johon Valkama oli mitä ilmeisimmin valmistellut pelissä tapahtuneen 3…b5-muunnelman. Henrin pelit harvoin ratkeavat avauksessa ja nytkin laudalle saatiin täysin symmetrinen asema 14. siirron jälkeen. Tavoistaan poiketen Henrin nappulat päätyivät hieman kömpelöille ruuduille, ja Eero lisäsi painostusta siirto siirrolta, kunnes tuloksena oli sotilaanvoitto 26. siirrossa. Muutamaa siirtoa myöhemmin Henri antoi laadun saadakseen sotilaan takaisin ja jonkinlaista pitoa asemaansa, mutta Eero osoitti tornin olevan ratsua vahvempi nappula.

Luukkonen aloitti pelin rauhallisella 4.e3-muunnelmalla Lehtilän slaavilaista vastaan. Rauhallinen ja Luukkonen eivät kuitenkaan yleensä viihdy pitkään yhdessä, ja pian laudalla olikin eripuoliset linnoitukset. Valkea näytti olevan edellä hyökkäyksessään, kun h-linja oli aukeamassa 19. siirrossa, mutta minulle käsittämätön sotilaanuhraus 20.f4? piti reunalinjan suljettuna. Ehkä turhautuneena tapahtumien kulusta Tommi heitti perään vielä 21.e4?, jonka jälkeen valkealle jäi liian vähän puuta voidakseen toivoa menestystä.

Tiitta pelasi yllättävänkin perinteisesti ja kuivasti Järvenpään ranskalaista vastaan. Rubinstein-muunnelmassa kuningattaret vaihtuivat 10. siirrossa, minkä jälkeen laudalla oli tasainen daamiton keskipeli. Sauli antoi kuitenkin tärkeän tummaruutuisen lähettinsä vaihtua liian helposti, minkä jälkeen tasapainon säilyttäminen olisi vaatinut valkealta kekseliästä peliä. Painostus h-linjalta ei kuitenkaan ollut oikea keino tähän, sillä musta pääsi etenemään keskustassa, mikä oli erityisen vahva juuri lähettiparin tuen ansiosta. Mustan asemaetu muuttui pian materiaalieduksi, minkä realisoinnissa Jarilla ei ollut ongelmia.

Keso jatkoi avausyllätysten tiellä valitsemalla huonossa maineessa olevan Albinin vastagambiitin Lahdelmaa vastaan. Ehkä Elias arveli saavansa parhaiten peliä terävissä asemissa. Henri ei taaskaan varsinaisesti pyrkinyt mustan avausta kumoamaan, vaan pyrki kehittämään nappulansa luontevasti. Yllätysavausten pelaamisessa huono puoli on se, että ideat eivät ole aina hallussa vastustajan poiketessa valmisteluista. Elias pelasikin pari löysää siirtoa, minkä jälkeen valkealla oli loppupelissä materiaali ja kompensaatio, ja tällä kertaa Henri ei seikkailuita vastustajalleen sallinut.

OIKAISU: Sauli Tiitta kertoi hävinneensä ensimmäisen kierroksen pelinsä Elias Kesoa vastaan ajalla. Hän ei siis luovuttanut, toisin kuin raportissani kirjoitin. Sauli kertoi myös Henri Lahdelman ja Toivo Keinäsen pelin päättyneen ajanylitykseen.