Tapani Sammalvuo
tapani(a)sammalvuo.fi
Suomen joukkue yhteiskuvassa ex-maailmanmestari Viswanathan Anandin kanssa. Vasemmalta: Tanja Tuominen, Sarabella Norlamo, Vilka Sipilä, Anastasia Nazarova, Toivo Keinänen, Pekka Köykkä, Miikka Mäki-Uuro, Johanna Paasikangas, Anand, Heini Puuska, Dmitri Sklyarov ja Sampsa Nyysti.
Avoin
Argentiina–Suomi 2½–1½
(suomalaisilla oli parittomilla pöydillä mustat)
| SM Fernando Peralta (2591) | KvM Toivo Keinänen (2477) | ½–½ | |
| SM Federico Pérez Ponsa (2554) | KvM Vilka Sipilä (2416) | 0–1 | |
| SM Leandro Krysa (2515) | KvM Sampsa Nyysti (2363) | 1–0 | |
| SM Diego Flores (2528) | FM Pekka Köykkä (2361) | 1–0 | |
| 2½–1½ |
Keinäselle voitto olisi tänäänkin riittänyt suurmestaritulokseen, mutta tehtävä oli vaikea: koko piste olisi pitänyt punnertaa mustilla nappuloilla lähes 2600-vahvuista suurmestaria vastaan. Avauksessa Toivon kuningatargambiitti johti jälleen tasoitukseen, ja valkean otettua itselleen vapaaehtoisesti kaksoissotilaan f-linjalle, voitonpeluukaan ei vaikuttanut mahdottomalta. Peralta jatkoi kuitenkin vahvasti, ja musta päätyi asteittain vaikeuksiin. Nämä Toivo sai selvitettyä, kun valkea missasi tilaisuutensa hieman ennen ajantarkistusta, ja tasapeli sovittiin 39. siirrossa. Suurmestaritulos jäi kuitenkin odottamaan seuraavaa turnausta.
Sipilä pelasi jälleen yllättävän pelin ja voitti vahvan suurmestarin. Vilkalla on paljon keinoja minun yllättämisekseni, tänään yllätys oli hänen äärirauhallinen pelinvientinsä.
Englantilainen avaus (A38)
Nyysti valitsi kuningatarintialaisen puolustuksen enemmän käyttämänsä bogointialaisen sijaan. Ehkäpä hänen vastustajansa arvasi, että kaikkia jatkoja Sampsa ei välttämättä ollut ehtinyt syvällisesti tutkimaan ja pelasi Vallejo-gambiittia 5.Dc2. Tässä kriittinen pelitapa on gambiitin vastaanottaminen 5…Lb7 6.Lg2 c5 7.d5 exd5:llä, mutta nämä jatkot pitää osata todella hyvin. Olen siksi itsekin harrastanut Sampsan valitsemaa jatkoa 5…Lb4+, mutta olen nykyään sitä mieltä, että musta on sen jälkeen jonkinasteisissa vaikeuksissa. Musta sai heikkouksia kuningassivustalle, jotka valkea onnistui hyödyntämään mustan vastapelin vähäisyyden vuoksi.
Köykkä ilmeisesti yllätettiin avauksessa, sillä mustan valittua espanjalaisen avoimen muunnelman, mietti Pekka yli seitsemän minuuttia ja vältti ainoan teoreettisesti haastavan jatkon 6.d4. Pelissä musta sai heti lähettiparin, ja valkean oli vaikea näyttää siitä vakuuttavaa kompensaatiota. Viattoman näköinen siirto 21.Re4? antoi mustan räjäyttää aseman auki vahvalle b7-lähetilleen, joka osoitti kohti valkean kuningasta. Valkea onnistui niukin naukin välttämään välittömät materiaalitappiot, mutta mustan painostus oli valtava. Pekka helpotti hieman vastustajansa tehtävää 30.Re1?:llä, jonka jälkeen musta voitti pakottavasti upseerin.
Naiset
Angola–Suomi 1½–2½
(suomalaisilla oli parittomilla pöydillä mustat)
| NKvM Esperança Caxita (1955) | NFM Anastasia Nazarova (2208) | 0–1 | |
| NFM Ednasia Junior (1849) | NKvM Tanja Tuominen (2080) | ½–½ | |
| NFM Luzia Pires (1842) | NFM Heini Puuska (2010) | ½–½ | |
| Jemima Paulo (1850) | Sarabella Norlamo (1925) | ½–½ | |
| 1½–2½ |
Nazarova on totuttu näkemään valkealla puolella Caro-Kannin vaihtomuunnelmassa, mutta tänään hän päätti tarkastella asemaa mustien kannalta. Ehkä valkean asema miellytti oikeasti Anastasiaa enemmän, sillä hän päätyi etenemään kuningassivustalla hieman kevyin perustein ja joutui siksi vaikeuksiin. Pelin kääntämiseen hänen edukseen riitti silti yksi paha taktinen virhe valkean puolelta, 25.Rd7??, jonka jälkeen Anastasia aloitti laadunuhrauksella 25…Txd7! murskaavan hyökkäyksen.
Tuominen sai 2.c3-sisililaisella luotua itselleen ideaalikeskustan d4, e4, mikä riitti selvään etuun. Näitä asemia on kuitenkin helppo yliarvioida valkeilla, sillä jatkosuunnitelman kehittäminen ei ole aina yksinkertaista ja riippuu paljon vastustajan pelitavasta. Tanja olisi voinut hyödyntää mustan valitsemaa asetelmaa toteuttamalla d5-murron, minkä jälkeen mustalle jäisi vähintään yksi heikko sotilas keskustaan. Hän jatkoi kuitenkin rauhallisemmin, ja musta sai asemaansa eloa hieman epätavallisin keinoin. Asemanarvio vaihteli vielä jonkin verran sen jälkeen, mutta tasapeli tuntui oikeudenmukaiselta lopputulokselta.
Puuskan vastustajan passiivinen avauskäsittely johti kuningatargambiitin vaihtomuunnelmaan kääntövärein, ja ylivarovainen peli antoi mustalle selvän edun. Asema alkoi kuitenkin tasoittua, kun mustan daami päätyi seikkailuillaan h6-ruutuun, missä se ei osallistunut täydellä teholla laudan tapahtumiin (vrt. edellisen kierroksen raporttini). Valkea hyötyi tästä tekemällä temaattisen keskustamurron d5, minkä jälkeen lähes kaikki hänen nappulansa olivat vastustajakollegoitaan aktiivisempia. Kun mustan daami lopulta pääsi pinteestään, oli valkea jo valmis aloittamaan ratkaisevan hyökkäyksen mustan kuningasta vastaan. Valkea voitti pian upseerin, ja etumatka säilyi syvälle loppupeliin asti, mutta Heinin luovuttamattomuus palkittiin lopulta, kun hänen vastustajansa teki väärät vaihdot 59. siirrossa.
Norlamo pelasi valkeilla kuningasintialaista vastaan muunnelmaa, jossa valkea pelaa Le2 ja Le3 ilman Rf3:a. Systeemi on vaarallinen, vaikka en tiedä sille edes nimeä. Valkea sai suuren tilaedun kuningassivustalla, mikä teki mustan vastapelin sillä puolella lautaa vaikeaksi, ja voitti pian sotilaan daamisivustalla. Peli näytti olevan Sarabellan hallussa, kunnes (väsymys?-)virhe 30. siirrossa tasoitti materiaalitilanteen, ja peli päättyi tasan ilman suurempia jatkoseikkailuja.
