SM-liigakausi 2025–26 huipentui viikonloppuna Helsingin Shakkiareenalla pelattuihin päätöskierroksiin.

Mitaleista taisteltiin viimeisiin otteluihin asti. Mestaruuden vei lopulta Matinkylän Shakkikerhon ykkösjoukkue, jolle SM-kulta oli ensimmäinen sitten kauden 2007–08. Hopealle sijoittui viime vuoden tapaan helsinkiläinen Shakkiseura Aatos, ja pronssia nappasi upean kauden pelannut sarjanousija Gambiitti Vantaalta.

Matinkylän Shakkikerhon joukkueessa pelasivat kauden aikana Bartlomiej Heberla, Toivo Keinänen, Vladyslav Larkin, Oliver Wartiovaara, Patrik Aalto, Henri Lahdelma, Anastasia Keinänen, Petri Kekki, Petri Lehtivaara, Mikko Kivistö, Sauli Tiitta, Risto Lehtivaara, Arttu Irjala, Radmir Vorobyov, Niko Mustonen ja Veli-Pekka Sinervuo.

Mestarit palkintojenjakoposeerauksessa: Arttu Irjala (vas.), Veli-Pekka Sinervuo, Patrik Aalto, Anastasia Keinänen, Toivo Keinänen, Henri Lahdelma, Oliver Wartiovaara, Sauli Tiitta, Vladyslav Larkin, Petri Lehtivaara ja Mikko Kivistö. (Kuva: Pekka Kaatiala)

Hopeajoukkue Aatoksessa pelasivat Tomi Nybäck, Normunds Miezis, Aku Salonen, Tarvo Seeman, Antti Virtanen, Teemu Keskisarja, Heikki Salo, Petri Hokkanen, Kari Pulkkinen, Timo Väätäinen, Eetu Prieur, Rami Kivilahti, Jyri Lammi ja Yiming Zhang.

Aatoksen palkintojenjaossa olleet: Rami Kivilahti (vas.), Eetu Prieur, Petri Hokkanen, Jyri Lammi, Heikki Salo, Antti Virtanen, Aku Salonen, Tomi Nybäck, Normunds Miezis, Tarvo Seeman, Kari Pulkkinen ja Timo Väätäinen. Edessä Yiming Zhang. (Kuva: Pekka Kaatiala)

Pronssia napanneessa Gambiitissa pelasivat Mikael Nouro, Marko Manninen, Yrjö Markus Jouhki, Timo Pääkkönen, Juha Hynninen, Samu Ristoja, Jan Ristoja, Dmitri Tumanov, Ville Lehto, Antti Kahri ja Jukka Johansson.

Gambiitin ydinryhmä palkintojenjaossa: Mikael Nouro (vas.), Marko Manninen, Yrjö Markus Jouhki, Timo Pääkkönen, Juha Hynninen, Samu Ristoja, Jan Ristoja ja Dmitri Tumanov. (Kuva:Pekka Kaatiala)

Tällä liigakaudella saatiin ennakkotietojen mukaan yksi arvonimikiinnitys, kun HSK:n ykköspelaaja FM Marco Cattaneon tulos 6,5/11 tuotti kansainvälisen mestarin tavoitetuloksen.

FM Marco Cattaneo pelasi kivikovalla ykköspöydällä erinomaisen kauden! (Kuva: Pekka Kaatiala)

Onnittelut mitalisteille ja kiitokset kaikille JSM-kauden pelaajille ja tietysti myös kisan järjestäjille, tuomareille ja muille taustahenkilöille!

Lopputulokset, pelit ja muu olennainen JSM-kaudesta löytyy tuttuun tapaan Joukkueshakki-sivustolta.

Heinäkuussa 1991 pelattiin Suomen oloissa hyvin poikkeuksellinen shakkikilpailu. Jyväskylässä järjestettyyn ensimmäiseen Heart of Finlandiin osallistui 20 suurmestaria ja suunnilleen sama määrä kansainvälisiä mestareita. Mukana olivat muiden muassa Jaan Ehlvest, Andras Adorjan, Daniel King ja Nana Joseliani. Myös Suomen maajoukkue oli liikkeellä lähes kokonaisuudessaan, pelaajia oli kaikkiaan 210.

Turnauksen panivat alulle Hannu Olkinuora (1938–2009) ja nyt helmikuun 19. päivä kuollut Vesa Kilpiö, joka oli syntynyt 11.7.1947. Melko säästeliäästi itse kilpailuihin osallistunut Kilpiö oli Kuopion Shakinystävien jäsen ja seuran tärkeä tukija. Hannu Heino muistelee Kilpiötä seuraavasti:

”Yrittäjänä toiminut Vesa Kilpiö ei toimistaan shakin parissa tehnyt suurta numeroa. Oma pelaaminen ei hänelle kuitenkaan riittänyt, vaan hän halusi tukea shakkitoimintaa.

Ilkka Kanko (1934–2026). 

Yksi suomalaisen shakkihistorian merkkihenkilöistä fidemestari Ilkka Kanko on kuollut 91-vuotiaana 29.1.2026.

Ilkan shakillisten saavutusten lista on pitkä, ja hänen vaikutuksensa Helsingin Shakkiklubissa ja koko maan shakkikentällä valtava. Vuoden 1964 Suomen mestari saavutti SM-kisoissa 1960–70-luvuilla myös kaksi hopeaa ja kolme pronssia. Hän edusti Suomea neljissä shakkiolympialaisissa aina Tel Avivista 1964 Haifaan 1976. Muita saavutuksia ovat muun muassa Suomen Shakkiliiton mestaruudet 1964 ja 1970 sekä peräti 11 Helsingin mestaruutta. Senioreiden Suomen mestaruudet tulivat vuosina 2004, kun kilpailu pelattiin ensimmäisen kerran, ja 2006. Kansainvälisestikin menestystä tuli seniorisarjoissa ja seniorijoukkueiden EM-pronssit Dresdenissä 2006 ja Veldenissä 2009.

Siviiliammatiltaan Ilkka oli kemian diplomi-insinööri. Hänen shakillinen elämäkertansa Ilkka Kanko – Shakin kemiaa julkaistiin vuonna 2013.

Suomen Shakkiliitto lähettää lämpimät osanottonsa Ilkan omaisille.

ESM-mitalistit 2026: Vilka Sipilä (vas.), Toivo Keinänen ja Tomi Nybäck. Kuva: Henri Pohjala.

KvM Toivo Keinänen täydensi palkintokaappiaan jälleen uudella Suomen mestaruudella voittamalla Helsingin Messukeskuksessa 19.–20.2. pelatun historian ensimmäisen shakin elektronisen urheilun SM-kilpailun.

Assembly Winter 2026 -tapahtuman yhteydessä käydyn kilpailun finaalissa Keinänen kaatoi SM Tomi Nybäckin 2-0. ESM-pronssia cup-muotoisessa turnauksessa nappasi KvM Vilka Sipilä.

ESM-kilpailu käytiin kaksivaiheisena. Perjantaina 19.2. pelattiin neljä karsintaturnausta ja lauantaina 20.2. karsinnoista jatkoon selviytyneet, sekä ennakkoon kutsutut pelaajat muodostivat 16 pelaajan finaalin, jossa ratkaistiin mestaruus ja mitalisijat.

ESM 2026 finaaliturnauksen lopputulokset:

1. KvM Toivo Keinänen
2. SM Tomi Nybäck
3. KvM Vilka Sipilä
4. FM Oliver Wartiovaara
5.-6. KvM Mikael Agopov ja Pavel Blinkov
7.-8. FM Jani Ahvenjärvi ja KvM Mika Karttunen
9.-12. FM Patrik Aalto, FM Mikko Kivistö, FM Henri Lahdelma ja KvM Tapani Sammalvuo
13.-16. Rayan Mashhadi Aghajan, Väinö Marjamaa, Vilho Tella ja Henri Torkkola

Turnaukseen liittyviä linkkejä löydät kätevästi koottuna tästä artikkelista.

Finaaliottelu pelattiin näyttävästi Assemblyn päälavalla! Kuva: Henri Pohjala.

Kisan viihdyttävästä liveselostuksesta vastasivat FM Erik “Rongens” Rönkä (vas.) ja Samuli “Fuzer” Romppanen. Kuva: Henri Pohjala.

Mark Taimanov (s.1926, k.2016) oli yksi niistä suurista shakkimiehistä, jolla oli toinenkin ura shakin ohella: musiikki! Hän oli konserttitason pianisti ja levytti mm. vaimonsa kanssa.

Hänen shakkiuralla oli kaksi huippua, ensin vuoden 1953 Zurichin ehdokasturnaus ja myöhemmin 1971 kuuluisa MM-ehdokasottelutappio Vancouverissa Fischerille lukemin 6-0. Hän joutui Neuvostoliitossa ankarien rankaisutoimien kohteeksi epäilyksenä häviön poliittisesta agendasta, jota ei mitenkään lievittänyt hänen hallustaan rajalla löytynyt Solzhenitsynin kirja – häneltä vietiin mm. hänen stipendinsä ja oikeus matkustaa ulkomaisiin turnauksiin. Taimanov totesi, että jäähän hänelle vielä musiikki! Myös hänen avioliittonsa päättyi ja sen mukana hedelmällinen musiikillinen yhteistyö hänen nyt ex-vaimonsa kanssa, joten hän siirtyi soolouralle. Kun Larsen hävisi seuraavaksi 6-0 ja Petrosjan 6½-2½, sanktiot lieventyivät.

Taimanov pelasi viimeisen maailmanluokan turnauksensa 1977 Neuvostoliiton vallankumouksen juhlaturnauksessa, vaikka hän jatkoi pelaamista vanhoille päiville asti. Parhaan noteerauksensa maailmanlistalla hän teki tammikuussa 1957 sijoittuen chessmetricsin listoilla viidenneksi Smyslovin, Botvinnikin, Keresin ja Bronsteinin jälkeen, 13 vuotta myöhemmin syyskuussa 1970 hänet noteerattiin sijalle seitsemän edellään Fischer, Spasski, Korshnoi, Polugajevski, Larsen ja Petrosjan.

Panu Laine esittelee Taimanovin henkilöhistoriaa ja pelejä Shakkiareenalla tiistaina 24.2.2026 klo 17.30 osoitteessa Hiomotie 10, 2. kerros. Tervetuloa!