Vuoden 1964 Suomen mestari Ilkka Kanko täyttää 22.11. tasavuosia.
Kemian diplomi-insinöörin, TKK:n kemian laboratorion kantavan voiman shakillinen elämäkerta Ilkka Kanko – Shakin kemiaa julkaistiin Petri Saharisen ja Kari Tikkasen toimesta 2013. Vaiheet akateemisesta shakkielämästä Suomen huipulle, maaotteluedustuksiin, 1972 alkaneeseen kirjeshakkiuraan – KvM-titteli tuli 1984 –, pitkälti alulle paneva vaikutus siihen että Suomi on ollut vahvasti edustettuna seniorishakissa, ystävyys Robert Hübnerin kanssa, nämä käydään kirjassa läpi 46 pelin kera, bridgeharrastustakaan unohtamatta.
Olympiajoukkueessamme Ilkan on ollut neljästi, ensimmäisellä pöydällä 1964, sitten 1966, 1972 ja 1976 Haifan boikottikisoissa, joissa omalta osaltaan ratkaisi kultamitalit yhdysvaltalaisille pelaamalla viimeisellä kierroksella tasan hopea-Hollannin Ligterinkin kanssa.
Muita saavutuksia ovat Suomen Shakkiliiton mestaruudet 1964 ja 70, yksitoista Helsingin mestaruutta 1963 – 1992, omalla tasollaan oleva ennätys, ja seniorijoukkueiden EM-pronssit Dresdenissä 2006 ja Veldenissä 2009. Ilkka oli ryhtynyt pelaamaan henkilökohtaisia MM-kisoja 2002, ja kun sopivia kuusikymppisiä alkoi löytymään rakentui joukkue vuodesta 2006 lukien Westerisen ja Hurmeen kanssa vaihtuvin neljänsin pelaajin. Pronssia Suomi sai myös 2010, kun Ilkka piti sapattivuoden palatakseen toki miesvahvuuteen.
Allekirjoittaneelle Ilkka on ollut neljän vuosikymmenen ajan esikuva Helsingin Shakkiklubissa – vaikka muistan ettei hänellä ollutkaan 80-luvulla pyydettäessä näyttää miten daamigambiitin Tartakowerin muunnelma kumotaan. Tervetuloa perehtymään Ilkan shakkiuraan.
Joose Norri
