SM-kilpailun 6. kierros: Keinänen jälleen pisteen etumatkalla yleisessä SM-turnauksessa

Tapani Sammalvuo
tsammalvuo@gmail.com

6. kierros
Keinänen – Luukkonen         ½–½, 44
Tiitta – Pohjala                     ½–½, 63
Lahdelma – Agopov              0–1, 37
Keso – Valkama                    0–1, 72
Järvenpää – Lehtilä               1–0, 19

Pistetilanne 6. kierroksen jälkeen:
1. Keinänen 5
2.–3. Agopov, Lehtilä 4
4.–5. Luukkonen ja Valkama 3½
6. Pohjala 3
7. Lahdelma 2½
8.–9. Järvenpää ja Keso 2
10. Tiitta ½

Luukkosen peleissä sattuu ja tapahtuu, mikä johtuu pääasiassa hänen riskejä kaihtamattomasta pelityylistään. Kuudennella kierroksella hän valitsi itselleen harvinaisen hollantilaisen puolustuksen Keinästä vastaan. Kaikki finessit eivät olleet kuitenkaan hallussa, sillä Leningradin muunnelmassa musta joutui pian antamaan laadun aika kyseenalaista kompensaatiota vastaan. Muutamaa siirtoa myöhemmin Tommi uhrasi vielä sotilaan, joten ei ole yllätys, että koneen mielestä asema oli valkean selvä voitto. Shakkia pelataan kuitenkin ihmisten kesken, mikä näkyi lopulta 27. siirrossa, kun Toivo vei uhatun daaminsa väärään ruutuun. Tommi löysi temaattisen katkon 28…c3!, joka maksoi valkealle materiaalia. Toivon ongelmia pahensi vielä aikapula, ja mustalla oli välillä jopa mahdollisuus voittaa peli suoraan. Tommi missasi kuitenkin mahdollisuutensa, ja valkea pääsi vaihtamaan daamit, minkä jälkeen asema oli tasapeli.

Pohjala pelasi Philidorin puolustusta Tiittaa vastaan. Sauli ei taaskaan kiinnostunut teoriaväittelyistä vaan pelasi normaalin 3.d4:n sijaan 3.Lc4, jolloin peli sai preussilaisen rauhallisten muunnelmien luonnetta. Kun valkea ei miehittänyt keskustaa, teki sen musta 9…d5:llä. Valkea päätti vaihtaa viimeisen lähettinsä pois mustan ratsuun, minkä jälkeen mustalla tuntui olevan vähintäänkin turvallinen asema. Henri alkoi kuitenkin sijoittaa sotilaitaan lähetinvärisille ruuduille, mikä oli strategiana hieman riski, vaikka hän samalla saikin tilaetua. Asema säilyi silti tasaisena, kunnes Henri päätti aktivoida kuninkaansa sotilaan hinnalla. Jotain tässä laskelmassa/arviossa oli pielessä, ja valkea sai jopa kahden sotilaan edun. Saulin löydettyä hienon sommitelman 53.Rf3!, uskoin jo hänen saavansa ensimmäisen voittonsa turnauksessa. Viime hetkillä hänen tekniikkansa kuitenkin petti torniloppupelissä.

Agopov tuntuu valitsevansa turnauksessa osan avauksistaan vanhojen avaustensa laarista, ja osassa laudalla nähdään jotain uutta. Tänään oli (lähes) uuden avauksen vuoro, sillä hän vastasi Lahdelman odotettuun 1.d4:ään benonilla. Henrin valittua suositun g3-muunnelman, seurattiin ilmeisesti (ajankäytöstä päätellen) Mikaelin valmisteluita 14. siirtoon asti. Valkean puolelta harvinainen sotilasasema kontrolloi monia tummia ruutuja, mikä näytti hyvältä strategialta, sillä hänen vaaleita ruutujaan vahti vaalearuutuinen lähetti. Etua valkealla ei silti ollut, vaan asema säilyi tasapainossa. Mustan uhrattua sotilaan tasapeli olisikin ollut mahdollinen lopputulos, sillä Henri olisi voinut toistaa asemaa 27. siirrossa. Sen sijaan hän pelasi voittoa (ihailtavaa kamppailullisuutta!), ja taistelu jatkui jännitteisenä. Henrin kohtaama paine kellossa sai kuitenkin hänen otteensa lipeämään, ja lopulta hänen kuningasasemansa romahti ratkaisevasti.

Keso jatkoi harvinaisten ja terävien avausten pelaamista. Tällä kertaa Valkama sai vastaansa Evansin gambiitin, joka onkin varsinaisista gambiittiavauksista korrekteimmasta päästä. Eero hylkäsi nopeasti tarjotun sotilaan, mikä johti italialaistyyppiseen asemaan, joka oli muuten lähes symmetrinen, mutta valkealla oli tilaetua daamisivustalla. Siellä ei kuitenkaan ollut tarjolla hyökkäyskohteita, ja musta sai keskitettyä enemmän voimia kuningassivustalle, ja valkea joutui puolustuskannalle. Eeron hidasteltua hieman hyökkäyksessään sai Elias pahimmat heikkoutensa tilkittyä ja mustan aikapulassa voitti jopa sotilaan. Laudalla oleva summittainen tasapaino ei silti järkkynyt, ei myöskään Eliaksen vaihdettua daaminsa kahteen mustan torniin. Luultavasti hän uskoi liian pitkään pelaavansa voittoa, ja menetettyään torniensa koordinaation sai musta luotua hyvin epämiellyttävän kiinnityksen, joka yhdistettynä a-vapaasotilaan etenemiseen riitti voittoon.

Ennen tätä kierrosta Järvenpään turnaus oli ollut tuskaa, kun taas Lehtilällä oli onnistunut lähes kaikki. Ehkä siis ei ollut kovin yllättävää nähdä Tanelin saavan mustilla etua mustilla Jarin Rétiä vastaan jo kymmenen siirron jälkeen, varsinkin kun hänen avauksensa ovat olleet hyvässä kuosissa koko turnauksen ajan. Silti hän ei löytänyt tarkkaa vastausta valkean hitaanoloiseen uudelleenryhmittelyyn, vaan päätyi uhraamaan sotilaan hieman kevein perustein. Musta sai materiaalista jonkin verran peliä, mutta valkea oli luultavasti paremmalla puolella, vaikka kaikki tulokset vaikuttivat vielä mahdollisilta. Peli sai äkkilopun 19. siirrossa Tanelin astuttua lähettipiikkiin, mutta kivusta huolimatta olisin itse jatkanut peliä vielä pitkään.