Keinäsen johto SM-turnauksessa kaventui puoleen pisteeseen

Tapani Sammalvuo
tsammalvuo@gmail.com

Keinänen – Pohjala         ½–½, 22
Luukkonen – Agopov      1–0, 38
Tiitta – Valkama             0–1, 28
Lahdelma – Lehtilä         0–1, 33
Keso – Järvenpää            1–0, 25

Pistetilanne 4. kierroksen jälkeen:
1. Keinänen 3½
2.–3. Luukkonen ja Lehtilä 3
4.–7. Agopov, Valkama, Keso ja Lahdelma 2
8. Pohjala 1½
9. Järvenpää 1
10. Tiitta 0

Keinäsen ja Pohjalan kohtaamisessa poikettiin kahdella tavalla aiempien kierrosten trendeistä: Toivo ei voittanut, ja tasapeli todettiin lailliseksi pelin lopputulokseksi. Kovin jännittäviä eivät pelin tapahtumatkaan olleet. Ehkäpä Toivo totesi ansainneensa hieman lepoa parin pitkän väännön jälkeen, sillä hänen vastauksensa Henrin venäläiseen puolustukseen oli jokseenkin ponneton.

Toivon lisäksi Agopov oli tähän asti esittänyt tasaisinta peliä, mutta tänään hän epäonnistui pahasti terävässä 6.Lg5-Najdorfin muunnelmassa Luukkosta vastaan. Arvelisin syyksi sormivirhettä yhdeksännessä siirrossa, sillä 9…Dc7?:n jälkeen musta näyttää olevan vaikeuksissa. Näin terävässä muunnelmassa yksikin virhe voi hyvin riittää tappioon. Vaikka aseman monimutkaisuus sai Tommin pelaamaan parissa kohdassa hieman epätarkasti, olivat mustan kohtaamat ongelmat aina selvästi vaikeampia, mikä näkyi lopulta pistetaulukossakin.

Tiitta on turnauksen arvaamattomin pelaaja, varsinkin mitä avauskäsittelyyn tulee. Tällä kertaa hän avasi pelin englantilaisittain, mihin Valkama vastasi 1…e5 ja kehittämällä lähetin c5:een. Itse olen ollut aina siinä käsityksessä, että tämä on epätarkkaa niin kauan kuin valkean g1-ratsu voi kehittyä e2:een, ja Eero jäikin lievästi alakynteen valkean keskustaedun ja mustan a7:ään päätyneen ongelmalähetin takia. Molemmat nämä ongelmat olisivat olleet ratkaistavissa siirrolla 14…d5, mutta löysä 14…Rh7? antoi valkealle vapaat kädet laudan keskiosassa. Valkea löysi mielenkiintoisen ja vahvan sotilaanuhrauksen 19.d5!, minkä jälkeen mustan nappuloiden koordinaatio hajosi täysin, ja lisäksi hänen kuningattarensa oli vaarassa jäädä kiinni. Juuri kun daami olisi ollut poimittavissa, Sauli erehtyi raskaasti, ja musta voitti upseerin.

Aikaisemmilla kierroksilla Lahdelma oli vältellyt teoriaväittelyitä, mutta tällä kertaa hän haastoi tosissaan Lehtilän Meranon puolustuksen. Palkintona olikin Tanelin epätarkka valinta 18. siirrossa, minkä jälkeen valkealla pitäisi olla selvä etu nykyteorian mukaan. Tähän vaadittaisiin kuitenkin tarkkaa siirtoa 20.a4!, joka uhkaisi rikkoa mustan ilmastoitua kuningasasemaa entisestään. Sen sijaan Henrin 20.Re4? loi laudalle jännitteisen aseman, jossa oli paljon liikkuvia osia. Parin epätarkkuuden seurauksena musta menetti laadun, mutta sai nappulansa pelaamaan yhteen aikaisempaa paremmin. Puolustaminen on useimmille pelaajille hyökkäämistä helpompaa, mikä tässä pelissä näkyi valkean 29. siirrossa tekemän ratkaisevan taktisen virheen 29.Rd4? muodossa.

Kesokin pelasi tällä kertaa avausvaiheen perinteisemmin Järvenpäätä vastaan. En ole varma, onko muunnelmalla vakiintunutta nimeä, mutta mustan alkusiirrot 1.e4 d6 2.d4 Rf6 3.f3 Rbd7 4.Le3 e5 ovat samat kuin Philidorin puolustuksessa. Eliaksen jatkoasetelma Rc3, Dd2, g4 ja 0-0-0 puolestaan muistuttaa paljon Najdorfin puolustuksen englantilaista hyökkäystä. Muistikuvani mukaan mustan kannattaisi vastata siihen oikea-aikaisella vastaiskulla keskustassa, mutta Jari pyrki suoraviivaisempaan vastapeliin valkean kuningasta vastaan. Ongelmana oli mustan keskeneräinen kehitys, minkä takia hyökkäys ei saanut kerättyä voimaa taakseen. Kuningaspuolella f5-ruutu ja keskustassa d5-ruutu olivat valkean hallussa, ja lopulta linnoittuminen lyhyesti g-linjan jo avauduttua teki valkean hyökkäystehtävästä suoraviivaisen.