(Otsikkoa on korjattu, kun kävi ilmi, että Keinäsen kolmasKvM-kiinnitys ei nähtävästi tuokaan titteliä, koska kaikki kiinnitykset on hankittu Suomessa.)

Tapani Sammalvuo
info@shakkivalmennus.fi

Keinänen (6) – Hokkanen (4) 1-0, 44
Lahdelma (4) – Köykkä (5) 1-0, 46
Nyysti (4) – Sipilä (4) 1-0, 57
Rönkä (4) – Agopov (3½) 0-1, 41
Norri (3) – Lindholm (2) 0-1, 61
Ristoja (3) – Tiitta (2) 1-0, 34
Järvenpää (2) – Luukkonen (2½) 1-0, 40

Tilanne kahdeksan kierroksen jälkeen:
Keinänen 7
Köykkä, Nyysti ja Lahdelma 5
Agopov 4½
Sipilä, Rönkä, Ristoja ja Hokkanen 4
Norri, Järvenpää ja Lindholm 3
Luukkonen 2½
Tiitta 2
Heinola 0 (keskeytti 2. kierroksen jälkeen)

 En tiedä oliko Keinäsellä jännitystä ilmassa pelin alussa Hokkasta vastaan, vai oliko hänen passiivinen avauskäsittelynsä jollain tavalla laskelmoitua, mutta keskustan luovuttaminen mustalle ei ollut hyvä idea. Musta oli saamassa merkittävää etua, kunnes tuli taktinen pukki 15…a6?, joka menettää tärkeän keskustasotilaan. Ehkä virheestään järkyttyneenä Hoku ei löytänyt parhaita kompensaatioyrityksiä ja Toivolta vaadittiin vain pari tarkkaa siirtoa pelin voittoon. 16-vuotias Toivo Keinänen varmisti voitollaan Suomen mestaruuden! Onnitteluni!

 Eilen vaihdoin muutaman sanan Henri Lahdelman kanssa ja kommenttiini hyvin menneestä turnauksesta hän lohkaisi (ehkä vain puoliksi) vitsillä, että mestaruus hänellä on tähtäimessä. Ja vaikka mestaruusmahdollisuudet menivätkin, sai hän arvokkaan voiton Köykästä vaikeassa Volgagambiitissa. Avaus meni sekavissa merkeissä, mutta 20. siirron tienoilla Pekan ote alkoi livetä ja Henri sai vahvan hyökkäyksen, jonka torjumiseksi mustan täytyi antaa sotilas. Henrin hyökkäys jatkui kuitenkin loppupelissä (kuten eilen Vilkaa vastaan!) ja Peken oli luovuttava vastarinnasta ja samalla teoreettisistakin mestaruushaaveista pian ajantarkistuksen jälkeen.

Nyystin espanjalainen sai Sipilältä berliiniläisen vastauksen. Minusta muunnelma ei sovi hänelle erityisen hyvin, vaikka avaus menikin tasaisissa merkeissä. Jonkinlainen ”mitä minä sanoin”-fiilis tuli 15. siirron kohdalla Vilkan pelatessa repivän siirron 15…f5?!, joka jätti hänen asemaansa tummia reikiä ja vaaleita sotilasheikkouksia. Sampsa otti tärkeät punktit haltuun, eikä Vilkan (ehkä edellisten kierrosten heikentämä) tahdonvoima riittänyt kunnon vastarintaan.

Rönkä avasi vaihteeksi 1.e4 Agopovia vastaan, joka vastasi Erikin pieneen yllätyksen omalla yllätyksellään sisilialaisen Taimanovin muunnelmalla. Olen aiemminkin puhunut siitä, kuinka yllätykseen vastaaminen omalla pienellä yllätyksellä on hyvä idea: vastustajalla ei todennäköisesti ole tyyppi-ideat täysin hallussa, ja yllätys antaa hyvän mahdollisuuden selvitä valmistelumiinoista hengissä. Röngän 14.Rd5?! antoi mustalle miellyttävän pelin eriväristen lähettien asemassa. Keskipelissä valkealla olisi ollut omat mahdollisuutensa, mutta juuri eriväriset lähetit olivat mustan puolella koko ajan. Lopulta musta vei hyökkäyksensä läpi, vaikka valkea ensimmäisenä hyökkäykseen lähtikin.

Norri pelasi rauhallista 5.e3-muunnelmaa Lindholmin Grünfeldiä vastaan. Jere sai hyvän pelin avauksesta normaalisiirroilla ja ehkä edellisten kierrosten vastoinkäymisten pehmentämänä Joose ei pystynyt täysipainoiseen esitykseen. Ensin hän heikensi rumasti sotilasasemaansa 17.c4?!:llä ja sitten sortui vielä taktiseenkin virheeseen. Musta olisi voittanut ilmeisesti laadun, mutta tyytyi sotilaaseen, joka realisoitui lopulta valkean avustuksella.

 Tiitta malttoi tällä kertaa jättää a- ja g-sotilaansa kotiin ensimmäisten siirtojen ajaksi Ristojaa vastaan. Laudalle ilmestynyt Schmid-benonina tunnettu avaus voi syntyä jugoslavialaisen kautta ja sitä pidetään jotakuinkin pelikelpoisena mustalle. Sauli pelasi kuitenkin 10…e6 liian aikaisin ja 11…fxe6?! oli jo vakavampi asemallinen virhe. Yritykset paikata sitä taktiikalla karahtivat omaan nilkkaan, ja Samun löydettyä tarvittavat taktiikat oli peli selvä.

Järvenpään ja Luukkosen kohtaamisessa vastakkain oli kaksi pettynyttä miestä. Kun aiemmin tyydyin epäilemään turnauksen kulun vaikuttaneen Tommin peliin mollivoittoisesti, olen nyt siitä varma. Avauksessa musta menetti sotilaan hyvin varhaisessa vaiheessa, eikä kompensaatiosta voinut kuin haaveilla. Haaveet eivät toteutuneet ja Jari realisoi materiaalietunsa eleettömästi koko pisteeksi.

Keinänen-Hokkanen, valkean siirto

Lahdelma-Köykkä. VS. Luovuttaako musta, jos valkea korottaa?

Norri-Lindholm, mustan siirto

Ristoja-Tiitta, valkean siirto

Järvenpää-Luukkonen, valkean siirto