Shakkimestari Ralf Rehn nappasi mestaruuden viikonvaihteessa Shakkiareenalla pelatussa S50-sarjan Suomen mestaruuskilpailussa.

Kilpailuun osallistui yhteensä kymmenen pelaajaa ja toista tämän sarjan Suomen mestaruuttaan (ensimmäinen v.2022) juhlineen Rehnin saldo oli 5,5/7. Viime vuoden kultamitalisti Eero Salmenkivi (4,5/7) oli tällä kertaa hopealla. Pronssia voitti vertailun turvin Heikki Syvälahti (4/7).

Suomen mestari Ralf Rehn, (Kuva: Timo Munukka)

Kilpailun kärkikaksikon Eero Salmenkiven (vas.) ja Ralf Rehnin kohtaaminen 2.kierroksella. (Kuva: Timo Munukka)

Onnittelut kaikille mitalisteille ja isot kiitokset kisan järjestäneelle Espoon Shakkikerholle.

Kisan tulokset kokonaisuudessaan.
Turnauksen pelejä Lichessissä.
S50 SM:n tilastoja

Sunnuntaina 17.5. järjestettäväksi aiottu SSL:n liittokokous siirtyy, sillä tilinpäätös ei ole vielä valmistunut. Uudesta ajankohdasta ilmoitetaan myöhemmin.

Pikashakin SM-mitalit ratkottiin Shakkiareenalla lauantaina 9. toukokuuta. Kilpailuun osallistui yhteensä 54 pelaajaa, ja erillisenä turnauksena pelattuun S65-sarjaan osallistui yhdeksän pelaajaa.

Kilpailun loppuvaiheessa ilmeni teknisiä ongelmia, kun turnauksen hallintaohjelmisto Swiss-Manager lakkasi toimimasta 23. kierroksen jälkeen, kierrosta ennen kilpailun päättymistä. Ohjelmisto tunnetaan shakkipiireissä erityisesti Chess-Results-julkaisupalvelusta.

Tuomaristo päätti tämän vuoksi keskeyttää kilpailun ja jättää voimaan 23. kierroksen jälkeiset tulokset. Tasapisteisiin päätyneiden kesken pelattiin uusinnat sekä yleisessä sarjassa että S50-sarjassa.

Yleisen sarjan mestaruus ratkaistiin uusinnassa, johon etenivät varsinaisessa kilpailussa kovan 21,5/23-tuloksen tehneet KvM Toivo Keinänen ja FM Aku Salonen. Keinänen voitti uusinnan 1,5–0,5 ja saavutti muutaman vuoden tauon jälkeen uransa kolmannen Suomen mestaruuden tässä pelimuodossa. Pronssia sai kahden edellisvuoden mestari KvM Vilka Sipilä (19/23).

Pikashakin SM:n päätuomari Ksenia Palmu ja SM-mitalistit 2026 vasemmalta lukien: Vilka Sipilä, Toivo Keinänen ja Aku Salonen.

Naisten mestaruuden voitti 12,5 pistettä kerännyt NKvM Anastasia Keinänen, jolle mestaruus oli jo viides. Hopeaa nappasi 12 pisteellä Heini Rinne ja pronssia 11 pisteellä Sadi-Carolin Yusuphanova.

Naisten mitalistit: Heini Rinne (vas.), Anastasia Keinänen ja Sadi-Carolin Yusuphanova.

S50-sarjassa mestaruus ratkaistiin viiden 11,5 pisteeseen päätyneen pelaajan uusinnassa. SM-kultaa voitti lopulta viime vuoden tapaan KvM Petri Kekki. Hopealle sijoittui Jari Ahonen ja pronssille FM Janne Salimäki.

S50-sarjan mitalistit: Jari Ahonen (vas.), Petri Kekki ja Janne Salimäki.

S65-sarjassa Suomen mestaruuden vei shakkimestari Ralf Rehn, joka voitti uusinnassa FM Markku Henttisen. Kaksikko oli kerännyt varsinaisessa kilpailussa saman pistemäärän, 13/16. Pronssia sai Seppo Aakio (12,5/16).

S65-sarjan mitalistit: Markku Henttinen (vas,), Ralf Rehn ja Seppo Aakio.

Onnittelut kilpailussa menestyneille ja kiitokset kaikille osallistujille. Suuret kiitokset myös kilpailun järjestäjille!

Artikkelin kuvat: Timo Munukka.

Shakkiareena ti 19.5.2026 klo 16.30 – 17.30. Asialistalla sääntömääräiset vuosikokousasiat.

Tervetuloa kaikille jäsenille!

Pekka Kauppala
Suomen Shakkihistoriallinen Seura r.y.
Puheenjohtaja

Liite: Shakkihistoriallinen seura vuosikokouskutsu 2026

Kokouksen jälkeen: Tervetuloa kuulemaan shakin 4. Maailmanmestarin Max Euwen (125v syntymästä) edesottamuksista laudalla ja sen ulkopuolella

Machgielis (Max) Euwe syntyi Watergraafsmeerin kaupungissa Amsterdamin lähellä 20.5.1901. Hän oli toiseksi vanhin kuusilapsisessa perheessä. Isä toimi opettajana valtion alakoulussa sekä pianon- ja viulunsoiton opettajana. Max oppi shakin säännöt äidiltään nelivuotiaana ja pelasi perhepiirissä voittaen vanhempansa säännöllisesti 6-vuotiaana, mutta aktiivinen pelaaminen shakkikerhossa alkoi myöhemmin. Ensimmäinen turnaus 9-vuotiaana. Kehitys kansallisella tasoilla oli nopeaa ja hän voitti 1921 ensimmäisen Hollannin mestaruuden – kaikkiaan mestaruuksia tuli 12 kpl.

Max valmistui Amsterdamin yliopistosta 1923 ja suoritti tohtorin tutkinnon matematiikasta 1926. Tämän jälkeen hän siirtyi opettajaksi – ensin pienessä kaupungissa ja sitten Amsterdamissa. Tämä tarkoitti turnauspelaamisen rajoittumista loma-aikoihin.

1928 Haag:ssa tuli ns. amatöörien maailmanmestaruus, 1930-luvun alussa nousujohteisia kansainvälisen tason menestyksiä. Hän voitti mm. Hastingsissa 1930/31, oli toinen Bernissä 1932 ja Zurichissä 1934. Hänen onnekseen koitui myös lukuisat lyhyet ottelut mm. Capablancaa, Flohria, Spielmannia vastaan – myös Maroczylla oli suuri merkitys hänen pelikehitykseensä.

1935 Euwelle avautui tilaisuus päästä Capablancaa välttelevää Aljehinia vastaan MM-otteluun. He olivat pelanneet yhden ottelun 10 vuotta aikaisemmin ja Aljehin voitti sen vain niukimmalla erolla. Tämän jälkeen Aljehinin tuhovoimainen hyökkäyskoneisto oli pyyhkäissyt yli turnauskentän ja onnistunut vuonna 1927 yllättämään voittamattomana pidetyn shakkikoneen, Capablancan MM-ottelussa Buenos Airesissa. Aljehin lähti otteluun Euwea vastaan tietysti suurena suosikkina, Salo Flohrin mukaan hänen suurin virheensä lienee ollut kuitenkin liiallinen itsevarmuus eikä niinkään paljon spekuloitu alkoholinkäyttö. Myös jokaisen pelin pelaaminen eri kaupungissa Hollannissa rasitti selvästi vanhempaa Aljehinia paljon enemmän. Niin tai näin, Euwe voitti 8 peliä, Aljehin 7 peliä ja 13 päättyi tasan ja näin ”amatöörien maailmanmestarista” tuli maailmanmestari. Aljehin oli onnekseen rustannut ottelusopimukseen oikeuden uusintaottelusta, jonka sitten voittikin kahta vuotta myöhemmin 1937.

Euwe saavutti vielä hienoja tuloksia ennen sotaa, mutta sodan jälkeen valopilkuksi jäi Groningen 1946. 1948 MM-turnauksessa hänet jätettiin jo armotta viimeiseksi.

Euwe palveli vielä jännittävänä aikakautena 1970-1978 FIDEn presidenttinä ja vieraili omalla kustannuksellaan yli sadassa maassa popularisoimassa shakkia ja kasvattamassa FIDEä. Hänen kaudelleen osuivat sitten 1972 Fischer–Spasski MM-ottelu kaikkine kiistoineen ja 1975 Karpovin julistaminen maailmanmestariksi ilman ottelua. Euwe oli suoraselkäinen mies ja häntä sanotaan viimeiseksi puolueettomaksi/poliittisesti sitoutumattomaksi puheenjohtajaksi. Juuri tämän takia hänen kautensa katkesi kahteen kauteen, kun hän ei myötäillyt riittävästi Neuvostoliiton vaatimuksia. Sitten alkoi Campomanesin aika ja se on toinen tarina …

Euwe toimi shakin hyväksi koko ikänsä, myös tietokoneshakin varhaisina vuosina. Hän kuoli sydänkohtaukseen 26.11.1981.

Tervetuloa kuulemaan monipuolisen shakkimiehen tarina ja hänen valikoituja pelejään Shakkiareenalla tiistaina 19.5.2026 klo 17.30-20.00 Panu Laineen kertomana.

Shakin ensimmäinen virallinen ja pitkäaikainen epävirallinen maailmanmestari Wilhelm Steinitz syntyi 14.5.1836 silloisen Itävallan keisarikunnan Prahan kaupungin viereisessä vanhassa juutalaisghetto Josephstadt’issa ja sai nimen Wolf Steinitz. Häntä kasvatettiin pyrkimään rabbiksi ja oli 13-vuotiaana paikallinen nuori talmudistitoivo. Sairauksiin taipuvaisena ja kampurajalkaisena oli kuin kutsuttu istumatyöhön mutta siinä 12-vuotiaan opittu shakki työnsi pian pyhät kirjoitukset sivuraiteelle. Kehitys oli kuitenkin vauhdiltaan melko rauhallista, mihin epäilemättä vaikutti tarve jo varhain hankkia elantorahoja. Vasta 22-vuotiaana muutettuaan opiskelemaan Wieniin matematiikkaa alkoi shakkailu imperiumin pääkaupungin kahviloissa tuottaa enemmän kuin journalismi. 23-vuotiaana hän pääsi kolmanneksi Wienin parhaan seuran mestaruusturnauksessa ja hankki mesenaattien suosiota myös räiskyvällä sommittelutyylillään.

Ensimmäinen kansainvälinen turnaus Lontoossa toi suuren menestyksen. Huippuvahvassa seurassa Steinitz pääsi palkinnoille 6. sijallaan. Tämä innosti hänet jäämään Lontooseen ammattipelaajaksi ja vaikka hänen turnausmenetyksensä eivät koskaan olleet aivan päätähuimaavia löi hän otteluissa ylivoimaisesti kaikki Britannian johtavat pelaajat ja monet muut. Joseph Blackburnesta hän teki selvää 8-2 vuonna 1863. Vuonna 1866 hän pääsi Lontoossa pelaamaan epävirallisen maailmanmestari Adolf Anderssenin kanssa 8-6 voittoisan ottelun, jonka jälkeen häntä laajalti alettiin pitää maailmanmestarina. Ylivoimaiset voitot 1870 jälleen Blackburnesta 5½- ½ ja 1872 Johannes Zukertortista vahvistivat hänen maineensa. Vain Henry Bird selvisi enää kunnialliseen tappioon 8-6 vuonna 1866. Turnaussektorilla tuli lopulta kaksi merkittävää voittoa Lontoossa 1872 ja Wienissä 1873.

Vuosina 1873-1882 keskittyi Steinitz shakkijournalismiin ja analyyttiseen tutkimukseen ainoana poikkeuksena ”fischermäinen” 7-0 murskavoitto Blackburnesta 1876. Analyyttisen rauhan aikana kehittyi kuitenkin perin pohjin asemalliseen suuntaan uudistettu tyyli, jolle Steinitz myös loi vahvat ja uskottavat teoreettiset perustelut.

1883 muutti Steinitz Yhdysvaltoihin New Yorkin esikaupunkiin Montclairiin ja löysi sieltä uusia sponsoreita riitaannuttuaan monien englantilaisten kanssa. Virallinen maailmanmestaruus sitten tuli 1886 New York/St. Louis/New Orleansissa järjestetyssä ottelussa Zukertortia vastaan 10-5. Maailmanmestaruuttaan hän puolusti kolmesti Yhdysvalloissa ja Kuubassa Mihail Tšigorinia ja Isidor Gunsbergiä vastaan. Kuitenkin 59-vuotias Steinitz menetti sen lopulta 1894 nuorelle Emanuel Laskerille 10-5 ja tulos uusintaottelussa 1896 oli vielä huonompi 10-2. Sekä fyysisesti että henkisesti horjuvan terveyden keskellä jatkoi Steinitz kuitenkin huipputason turnauspeluutaan vuoteen 1899. Köyhtynyt Steinitz kuoli New Yorkissa mielisairaalassa 12.8.1900.

Tule kuulemaan Steinitzin elämästä – maailmanmestarin, joka enemmän kuin kukaan on muokannut käsityksiä hyvästä pelinviennistä. Illan aikana katsotaan myös Steinitzin vähän tunnettuja pelejä.

Pekka Kauppala

Tyttöjen PM-kisat päättyivät sunnuntaina Norjan Vestbyssä iloisissa suomalaistunnelmissa. Iris Gemenetzis juhli C-ryhmän (2013 ja myöhemmin syntyneet) kultaa, ja Alexandra Prokofieva täydensi menestystä hienosti hopeasijalla.

Alexandra (vas.) ja Iris (kesk.) saavat palkintonsa.

Ryhmässä oli mukana yhteensä 24 pelaajaa. Myös ryhmän kolmas suomalaisedustaja, Stella Zhu, pelasi vahvan turnauksen ja sijoittui yhdeksänneksi.

Stella aloittamassa viimeisen, 5.kierroksen peliään.

A-ryhmässä (2006 ja myöhemmin syntyneet) Karoliina Kallunki taisteli mitalista aivan loppuun saakka, mutta jäi tällä kertaa vertailulla niukasti neljänneksi. Sarjan toinen suomalaisedustaja, Nikolett Paksai, sijoittui viidenneksi.

A-ryhmän palkittuja. Nikolett (vas.) ja Karoliina (kolmas oikealta.) saivat myös kotiinvietävää!

Stella 4.kierroksen pelissään.

Alexandra (vas.) ja Iris viimeisen kierroksen tiukassa kärkipelissä.

Nikolett (vas.) viimeisen kierroksen pelissään.

Karoliina (vas.) viimeisellä kierroksella.

Livepelit

Kisasivu (mm. täydelliset tulokset)

Artikkelin kuvat: Markku Kallunki, lisää kuvia kilpailuista löytyy täältä.

Suru-uutinen Albaniasta seniorien joukkue-MM-kisoista kertoo, että Suomen kakkosjoukkueessa pelannut Matti Uimonen on kuollut tänään. Hän oli syntynyt 5.1.1959.

Matti oli kaikkien arvostama ja aina mukava ja ystävällinen kaikkia kohtaan. Lahden Shakkikerhon kasvatti nousi nopeasti mestariehdokastasolle ja voitti kerhon riveissä muun muassa joukkuepikashakin SM-pronssia. Ykköspöydällä, kuten hän aina muisti itse kertoa. Matin kipparoiman joukkueen muut jäsenet olivat Juhani Sorri, Jyrki Rantala ja Kari Toppola.

Pelaaminen jäikin nopeasti vain joukkuebliksteihin ja JSM-otteluihin. JSM-kultaa tuli HSK:n riveissä 1997–1998 ja vielä pronssia 2000–2001. Nappuloiden siirtelyn sijaan Matti teki todella pitkän ja kunnioitettavan päivätyön toimiessaan vuosikymmenet näkövammaisten shakkijoukkueen kapteenina ja SM-kilpailujen järjestäjänä. Järjestöpuolella hän huhki jo nuorena Lahden Shakkikerhossa ja myöhemmin HSK:ssa varapuheenjohtajana, turnausjärjestäjänä, tuomarina ja webmasterina ties kuinka kauan.

Siviilityössä Matti oli Receptumissa ohjelmistokehittäjänä. Eläkkeelle jäätyään hän päätti alkaa pelata seniorikisoja itsekin. Valitettavasti kovin kauan aikaa pelaamiselle ei enää ollut.

Lämpimät osanottoni Matin läheisille ja ystäville.

_ _ _ _ _

Seuraavassa hurjassa pelissä Matti voittaa valkeilla Heikki Kallion, joka korottui muutamaa kuukautta myöhemmin kansainväliseksi mestariksi ja kaksi vuotta myöhemmin suurmestariksi. Voit katsoa pelin klikkaamalla mitä tahansa siirtoa.

Marko Tauriainen

Tyttöjen PM-kisat pelataan tänä vuonna 24.–26. huhtikuuta Vestbyssa Norjassa, noin 50 kilometriä Oslosta etelään.

Suomen joukkue: Karoliina Kallunki (vas.), Stella Zhu, Alexandra Prokofieva, Iiris Gemenetzis ja Nikolett Paksai. Kuva: Markku Kallunki

Suomen joukkue:

A-ryhmä (2006 ja myöhemmin syntyneet)
Karoliina Kallunki
Nikolett Paksai

C-ryhmä (2013 ja myöhemmin syntyneet)
Iris Gemenetzis
Alexandra Prokofieva
Stella Zhu

Tärkeimmät linkit:

Livepelit

Kisasivu

Tunnelmia perjantaina 24.4. pelatulta ensimmäiseltä kierrokselta, kaikki kuvat ovat Suomen joukkueenjohtaja Markku Kallungin ottamia:

Christine Nordahl-Karoliina Kallunki

Alice Xiong-Nikolett Paksai

Ha Tran Dieu Le-Alexandra Prokofieva

Natasja Morkore-Iris Gemenetzis

Emma Lundberg Nilsson-Stella Zhu